Lentoyhtiö huomasi, että työntekijät vilpittömästi luulivat hoitavansa tehtävänsä hyvin. Niin ei kuitenkaan ollut. Yksinkertainen mittaus muutti lentorahdin pakkaajien tuloksia merkittävästi.

Vielä 1970-luvun alussa lentoyhtiöt saattoivat kuljettaa ison osan rahdistaan irtopaketteina. Emery Air Freight -lentorahtiyhtiön johto kuitenkin halusi, että työntekijät pakkaisivat kuljetettavan rahtitavaran alumiinikontteihin. Se on useimmiten selvästi ruumaan irrallaan lastattua tavaraa edullisempi tapa.

Pakkaajilta kysyttiin, kuinka suuri osuus rahdista tuli pakatuksi kontteihin jo entuudestaan. Tavanomainen arvio oli 90 prosentin paikkeilla.

Kun tilannetta mitattiin, todelliseksi lukemaksi osoittautui vain 45 %. Siis yli puolet tavarasta kulki irtopaketteina.

Yhtiön johto päätti käynnistää kannuste- ja palauteohjelman. Kunkin työpäivän päätteeksi jokainen pakkaaja sai itse laskea, paljonko hänen pakkaamastaan tavarasta kulki konteissa.

Ohjelman ensimmäisenä päivänä oikein pakatun tavaran määrä hyppäsi 90 prosenttiin. Siihen lukema myös jäi, se ei palannut enää entiselle alhaiselle tasolleen.

Emeryn johto laski, että tämä yksinkertainen muutos säästi yhtiöltä 2 miljoonaa dollaria kolmen vuoden aikana.

Toisaalta tarina kertoo, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen moni virolainen kaivo syttyi tuleen, jos sinne heitti tulitikun. Se johtui jo maasta poistuneiden neuvostolentäjien suorituskykymittareista.

Heidän lentotuntiensa määrää seurattiin sen perusteella, kuinka paljon kukin lentäjä oli käyttänyt koneessaan kerosiinia.

Mutta kun ihminen on ovela, lentäjät keksivät näppärän tavan saavuttaa tavoitteensa: he yksinkertaisesti lorottivat kerosiininsa suoraan maahan.

Jos laadit sopivat mittarit, jo pelkästään tieto niistä saa ihmiset muuttamaan käytöstään. Mutta on todella helppo harhautua mittamaan jotain sellaista, joka ei ole lainkaan yhteydessä haluamaasi tavoitteeseen.

Lähde: ”At Emery Air Freight: Positive Reinforcement Boosts Performance”, Organizational Dynamics, Winter 1973, s. 41-50