Puolustusvoimat lemppaa lähes 250 yli 50-vuotiasta naista. Aamun Hesari haastatteli yhtä heistä. Arkistosihteeri Riitta Satela totesi näin:

“Tietenkin siinä tuli mieleen, ettei työni ole kelvannut.”

Toki ymmärrän, että Satela on järkyttynyt. Toisaalta hänen työsuhteensa on kestänyt jo 29 vuotta. Tuskin häntä olisi pidetty palkkalistoilla niin pitkään, jos hänestä ei olisi ollut hyötyä.

Monien irtisanottujen lausunnot kertovat asenteesta, jonka vuoksi he eivät pärjäisi yrittäjinä. Enemmistö suomalaisista ajattelee samoin. Tuskin sinäkään selviäisit.

Kirjoitin muutamia viikkoja sitten, että yrittäjän tärkein taito on viestintätaito. Mutta se ei yksin riitä.

Olen päätynyt siihen, että eräs asennekysymys on vähintään yhtä tärkeä. Ilman sitä bisnekset loppuvat kuin kanan lento.

Yrittäjä ei selviä päivääkään ilman, että hän sietää torjuntaa.

Irtisanottavat saavat kuulla kerran 30 vuodessa, ettei heidän palveluksiaan kaivata. Yrittäjä saa kuunnella ei-sanaa joka päivä monta kertaa.

“Ei, emme osta nyt. Ei, en ehdi nyt. Ei kiinnosta pätkääkään. Eikun hyppää pituutta.”

Ei sillä, että yrittäjän osa olisi edes ankarin. Kaikkein eniten ei-sanaa saa kestää tehokas puhelinmyyjä. Hän joutuu sietämään torjuntaa jopa 80 kertaa päivässä.

Yrittäjien, johtajien ja myyjien onkin joskus vaikea ymmärtää, mikä niissä potkuissa on niin mahdottoman kauheaa. He kun ovat itse saaneet rukkaset palkanmaksajiltaan – eli asiakkailta – jopa tuhansia kertoja elämänsä aikana.

Yrittäjän täytyy elpyä täystyrmäyksestä alle varttitunnissa. Muuten hän pian entinen yrittäjä.

Usein oman firman perustanut, torjuntaa kammoava asiantuntija päätyy aggressiiviseksi odottelijaksi. Hän ei uskalla ottaa yhteyttä ostajaehdokkaisiin, koska useimmat heistä sanovat kuitenkin ei.

Tylyt asiakkaat murjoisivat itsetunnon lommoille. On paljon houkuttavampaa värkkäillä jotain kiinnostavaa päivät pitkät toimistolla.

Toisaalta voin lohduttaa, että siedätyshoito toimii. Kielteisiin vastauksiin tottuu harjoittelemalla. Vuosien mittaan herkkä hipiä parkkiintuu.

Tärkeintä on erottaa kaksi asiaa toisistaan. Ensimmänen on egosi, joka janoaa hyväksyntää. Toinen on asiakkaan kyky tai halu ostaa.

Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisarvosi kanssa, että joku ei satu tarvitsemaan palveluasi tai tuotettasi juuri nyt.