Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Tämä on ollut oppimisprosessi

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Nelonen alkoi esittää Leijonan luola -sarjan toista kotimaista tuotantokautta hiljattain. Yrittäjät käyvät kyselemässä sijoitusta viideltä bisnesenkeliltä.

Olen seurannut myös ohjelman kanadalaista versiota (Dragon’s Den). Vieraiden joukossa on jo pariin otteeseen esiintynyt keksijän tai insinöörin arkkityyppi, jollaisia en uskonut enää olevan olemassakaan.

Hyvä esimerkki oli sarjan 1. tuotantokauden 7. jaksossa esiintynyt Eric Hansen Edmontonista. Hän haki puolta miljonaa taalaa, jolla sijoittajat olisivat saaneet 15 prosenttia yrityksestä.

Hansenin tuote oli kuntoiluväline nimeltään Fast Trainer. Kehonsa etuosasta hyvin kehittyneet mallitytöt esittelivät laitetta.

Hansen oli  jo aikaisemmin kerännyt 1,3 miljoonaa taalaa. Niistä 600 000 oli tullut perustajilta ja 700 000 sijoittajilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Firmalla ei ollut yhtään kokopäiväistä työntekijää.

Lohikäärmeet yrittivät tentata, mihin Hansen on polttanut rahat. Kävi ilmi, että 150 000 oli mennyt mainosfilmin esituotantoon. Mutta se ei ollut vielä valmis. Tarvittaisiin vielä 150 tonnia lisää.

Raadin jäsenet olivat äimänä: 300 000 taalan mainos! Siihen yrittäjämme tokaisi legendaarisen kommentin:

”Tämä on ollut oppimisprosessi.”

Robert Herjavec on kauhuissaan:

”Sinä olet minusta pelottava. Entä jos annan sinulle puoli miljonaa ja pian sanot, että Robert, rahat menivät, mutta kuule, me opimme jotain.”

Yrittäjä oli siis törsännyt ainakin miljoonan. Mutta hänellä ei ollut tuossa vaiheessa vielä mitään havaintoa, ostaisiko joku hänen tuotteensa.

Kevin O’Leary yritti selvittää, miten kuntoväline poikkesi sadoista muista kuntoilijan kiduttimista. Hansenin vastaus oli kuin suoraan suomalaisen insinöörin suusta:

”Minusta ero on valtava. Muilla laitteilla ei voi treenata koko vartaloa.”

O’Leary tuskastui:

”Älä viitsi! Televisiosta tulvii mainoksia, joissa pompitaan kuminauhojen kanssa.”

Episodi oli erityisen kiehtovaa katsottavaa siksi, että yrittäjän sekoilu oli niin tuttua.

Olen itsekin hakenut pääomasijoittajilta rahaa tuotteelle, joka ei erottunut kilpailijoista. Lisäksi olen selittänyt tappioitani monta kertaa niin, että joskus ne oppirahat on maksettava.

Kehitä tuote vasta, kun joku on ensin ostanut myyntipuheesi.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

12 kommenttia

  1. Katsoin myös kyseisen jakson viikonloppuna ja kieltämättä en vakuuttunut sen enempää itse laitteesta kuin esiintyjistäkään. Laite on kannettava (lue helvetinmoinen salkku) ja sillä voi treenata koko kropan. Silti promotytöt näytti vain yhtä liikettä.

    Tuli katsottua myös muutama muukin jakso niin Kanadan kuin Ruotsin leijonan luolasta. Kovin yleinen syy rahoituksen saamattomuuteen oli itsestään selvä asia. Ideanikkarit ja unelmoijat olivat unohtaneet sijoittajien kannalta tärkeimmän. Laskelmat, liiketoimintasuunnitelman. Tämä oli varmaan yleisin syy miksi muutoin hyvä idea jäi ilman sijoitusta.

    Ehkä hauskinta seurattavaa olivat nämä tapaukset, jotka hyökkäsivät sijoittajan henkilöä vastaan kun saivat kieltävän vastauksen. ”sinunkin sijoituksistasi vain alle puolet menestyy!”, johon Kevin O’Leary totesi, että ”niin! ja kun jätän sijoittamatta sinun ideaasi vältän yhden epäonnistumisen!”

    Hieno sarja kyllä!

    1. Juho, osut naulan kantaan: sijoitusta hakevat olivat käsittämättömän itsekeskeisiä. On se merkillistä, että niin harva heistä edes yritti myydä sijoittajille jotain järkevää tuottonäkymää.

      Se on silmiinpistävää, miten sekä monet ruotsalaiset että kanadalaiset ovat niin hyviä esiintymään. Suomalaisista syntyy yllättävän usein vaikutelma, että he ovat ensimmäistä kertaa kertomassa ideastaan yleisölle – ja ehkä todella ovatkin.

      Mainitsemiasi huonoja häviäjiä on surullista katsella. Ei todellakaan kannattaisi ryhtyä pottuilemaan sijoittajille televisiossa. Kukapa haluaisi investoida yrittäjään, jonka hermo ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä.

      1. Insinöörityyppinä voin hyvin ymmärtää noita keksijöitä. Tekniikan taitajilla on usein käsitys, että hieno laite myy itse itseään ja hyvä idea kannattaa aina ja varmasti. Ja sen ajan kuin itse olen ollut työelämässä ja tekniikan parissa, olen huomannut että myynti ja markkinointi ei välttämättä tunnista toimivaa teknistä ideaa. Insinöörit eivät ymmärrä markkinoinnista ja tuotteistuksesta. Ihmiset, joissa nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät, vievätkin sitten liikeideoita hyvään menestykseen – Applen Steve Jobs ja Steve Wozniak tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Kumpikaan heistä ei ollut molempien osa-alueiden neroja, mutta täydensivät hyvin toistensa puutteita. Wozniak oli enemmän insinöörityyppi, Jobs taas markkinamies. Enkä voi välttyä ajattelemasta, että tosi-tv:hen tulevat ne tyypit jotka eivät ole saaneet muualta rahoitusta, haluavat vain 15 minuuttia julkisuutta tai joilta puuttuu kontakteja.

        Ihmisluontoon kuuluu tietyntyyppinen suojamekanismi omien puutteiden suhteen. Torjunta käy niin luonnon päälle, että on helpompi syyttää torjujan olevan sokea, seniili idiootti kuin myöntää että tämä idea jota on kehitelty kolme vuotta ja johon on upotettu omat ja vieraat rahat ei oikeastaan olekaan mitään kovin hyvää tai erityistä. Ja tosi-tv poimii tietenkin ne parhaat palat ja muokkaa sen katsojan käsityksen valmiiksi.

        Pääomasijoittajillakaan ei ymmärtääkseni ole kristallipalloa, vaan he ottavat harkitun riskin. Osa tuotteista joita he pitävät hyvinä eivät ehkä olekaan sellaisia, osa heidän hylkäämistään bisnesideoista voikin lähteä menestymään saatuaan joltain toiselta rahoitusta. Silti sama pätee kuin neroudenkin kanssa; vaikka osaa neroista on pidetty hulluina ja ajatuksia mahdottomina, ei se että ajatusta pidetään mahdottomana ja sen esittäjää hulluna tarkoita että esittäjä olisi vain väärinymmärretty nero.

        1. Tuomas, esität hyviä näkökulmia!

          Mainitsemasi sokeus on hyvin todellinen ja yleinen ilmiö. Se liittyy selkeästi johdonmukaisuuden periaatteeseen. Jos ihminen kerran aloittaa määrätietoisesti jotain, takin kääntäminen on hyvin tuskallista.

          Tosi-tv:tä on kieltämättä muistettava katsoa koko ajan se mielessä, että tuottaja on valikoinut ruutuun asti vain haluamansa ehdokkaat. Muutama kaheli silloin tällöin pitää katsojat virkeinä.

          Ohjelmissa esiintyvät sijoittajat näyttävät olevan hyvin konservatiivisia. He lienevät jos siirtyneet siihen vaiheeseen, jossa on tärkeintä olla häviämättä kovin paljon jo tienatusta omaisuudesta. Yrittäjillä taas on vain voitettavaa. Ei ihme, jos näkemykset törmäävät ajoittain tosi rajusti.

  2. Oppimisprosessi on usein käytetty selitys, mutta ei sinänsä väärin – selittäjä ei vain oikeasti ole oppinut mitään. Lean Startup ajattelussa oppiminen nostetaan startupin keskiöön, mutta erona on se, että oppimisen on oltava mitattavaa ja perustua oikeiden asiakkaiden toimiin.

    Kannattaa lukea ”The Lean Startup: How Today’s Entrepreneurs Use Continuous Innovation to Create Radically Successful Businesses”, se on vain n. 300 sivua kevyttä ja helposti luettavaa tekstiä.

    Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Lean_Startup

    1. Eräässä yrittäjäopuksessa (jonka nimeä en nyt saa päähäni) esiteltiin tutkimustuloksia, joiden mukaan epäonnistuneet yrittäjät eivät oppineet mitään, vaan löivät läpi samalla prosentilla kuin ensikertalaiset. Breikannut otos sen sijaan onnistui seuraavassa bisnesideassaan paremmalla prosentilla…

      Niin kyynistä kuin se onkin, Dragon’s Den on viihdettä ja suomalaiset tylsän asiallisia.

      1. Olen lukenut vastaavia tutkimustuloksia, joiden mukaan harva oppii virheistä. Onnistumisista sen sijaan saattavat oppiakin.

        Tästäkin päätellen palkitseminen on rankaisemista parempi tapa johtaa, kouluttaa tai kasvattaa.

  3. Kattonut pitkään tuota kanadalaisversiota, erittäin mielenkiintoista. Nythän noita näyttää tulevan useampia, suomi, ruotsi…joku yrittäjyysmuoti-ilmiö?! Onko jokin salajuoni, kun suomen televisiosta tulee yhtäaikaa monta leijonanluolaa?? Tänä vuonna suomen luolassa ollut ihmeen asiallisia yrityksiä. Missä ne pelle-pelottomat luuraa??

    Tässä muuten yksi ”viihdyttävä” pätkä edellisen kauden suomiluolasta: https://www.youtube.com/watch?v=ZeHTdeJBrUM

    1. Vellu, kiitos näytteestä!

      Nythän olisi helppo hymähtää, että olipa onnetonta hapuilua. Mutta voin vakuuttaa, ettei tuo niin paljon poikkea siitä, mitä isoissakin firmoissa saatetaan esitellä liike- tai tuoteidean nimissä.

  4. Väite ”harva oppii virheestä” voisi johtua siitä että ihmisillä on niin vaikea myöntää omat virheensä. Yleensä kun saa ne myönnetyksi, oppiminen on tapahtunut siinä sivussa. 🙂

    1. Osut kyllä naulan kantaan. Erityisesti poliitikoksi on ilmeisen vaikea päästä, jos on taipumusta myöntää virheitään. Niin harvoin yhdenkään ministerin tai kansanedustajan niska taipuu milliäkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

lehdon-kirittaja-koulutus
Jari Parantainen

Kirittäjä-palvelun tuotteistaminen johti 100-kertaiseen nopeuteen

Lehdon Kirittäjä-palvelun tuotteistaminen on vuoden tärkein projektini. Hankkeen tuloksena syntyi projektimalli, joka ansiosta toimitilan suunnitelutyö nopeutuu jopa satakertaiseksi perinteiseen tapaan verrattuna. Rakennus ehtii tuottaa jopa

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.