Kolumnini Älä sinä soita minulle toukokuun Myynti & markkinointi -lehdessä tuotti esimerkiksi tällaista palautetta:
Arvoisa toimitus,
Olen pitkäaikainen jäsenenne, niin pitkäaikainen, etten edes muista milloin olen liittynyt SMKJ:n ja alkanut lukemaan lehteänne. Nyt olen kuitenkin pettynyt ja loukkaantunut. Olen nimittäin se Jari Parantaisen parjaama puhelinmyyjä vuodesta 1994 lähtien. Tämän lisäksi olen pienyrittäjä, joka häiriköi ja kiusaa ihmisiä päivästä ja vuodesta toiseen. Haluaisin kuitenkin kertoa Jari Parantaiselle ja kaikille muillekin, joita olen soitoillani häirinnyt, etten tee tätä pissapäisyyttäni vaan elättääkseni mm. itseni. Joudun markkinoimaan koulutus- ja konsultointipalvelujamme pitääkseni perheyrityksemme pystyssä. Tämä on raakaa työtä, joka välillä tuntuu toivottoman raskaalta ilman Jari Parantaisen kaltaisia latistajiakin.
4/2013 lehdessänne Jari Parantaisen artikkeli Älä soita minulle oli outo ja mielestäni väärällä foorumilla esitetty kun lähtee siitä, että iso osa lukijoistanne työskentelee myynnin ja markkinoinnin parissa. Kirjoituksesta ei selvinnyt mikä tämä egonpaukuttaja on miehiään, mutta arvostelukykyä ja hienotunteisuutta ei tällä kirjoittajalla ole. Mielipiteitä saa olla, mutta viisas pitää niistä osan ominaan eikä loukkaa kanssaihmisiään. Voisitte myös toimituksessa miettiä, ennen kuin julkaisette tämmöisen artikkelin lukijakuntaanne sekä heidän taustaansa. Kun puhelinmyyjä (mm. minä) rankan työpäivän päätteeksi ottaa lehtenne käteensä ja rentoutuu lukemalla Jari Parantaisen jämäkän artikkelin, niin ei se ainakaan seuraavaa työpäivää kevennä. Kornista artikkelistanne jäi ikävä sivumaku ja myös kaihertava epäilys, että kuulunkohan edes minun asioitani ajavaan liittoon. Lehti jäi lukematta muilta osin, sattuneista syistä!
Kirjoittajan näkökulma osoittaa, että hän on käsittänyt työnsä tarkoituksen aivan väärin. Hän nimittäin kuvittelee, että asiakkaat ovat olemassa siksi, että he elättäisivät hänet ja hänen perheyrityksensä.
Jaakko Helander Kirkkonummelta kirjoitti Hesarin mielipidepalastalle 12.6.2013, ettei hän tiedä mitään vastenmielisempää kuin puhelinmarkkinointi. Helander kertoi käyttäneensä loputtomasti aikaansa siihen, että hän pääsisi pois aikavarkaiden soittolistoilta.
Tyrkyttäjien puolue alkoi heti syyllistää uhriaan. Esimerkiksi henkilöstövalmentaja Paula Noresvuo neuvoi (HS 14.6.2013), että puhelinmyyjälle tulisi vastata kohteliaasti:
Puhelimessa ihan tavalliset ihmiset muuttuvat ääliöiksi…Ihmiset katkaisevat puhelun usein edes asiaa kuuntelematta…Heikkoa työ alkaa hirvittää…Itsensä voi helposti mieltää häiriköksi, vaikka on ihan oikeassa työpaikassa tekemässä ihan oikeaa työtä…Toki useimmat meistä alalla ymmärtävät, että ongelma on asiakkaan päässä…Puhelinmyynti on oikein tehtynä laillista ja rehellistä liiketoimintaa…Jos myyminen lopetettaisiin, vaikutukset heijastuisivat koko yhteiskuntaan.
No sillä tavalla! Kai nyt jokainen on samaa mieltä, että ongelma onkin aiheetta kitisevän asiakkaan päässä?
Noresvuo otti käyttöön esimerkiksi turkistarhausta kannattavien tutun argumentin, että kun jokin on (vielä nykyisin) laillista, se on sitten myös fiksua.
Myös Mirva Mäkelä Kirkkonummelta halusi näpäyttää narisevaa Helanderia (HS 14.6.2013):
Tietenkin puhelinmyyjä saattaa kerran jos toisenkin soittaa huonolla hetkellä ja olla siten hiukan vaivaksi mutta se ei tee hänen valitettavan rankasta työstään rikollista – ei, vaikka maksullinen kielto ei toimisikaan.
Toiseksi tahdon huomauttaa, että puhelinmyyjä tekee ainoastaan työtään. Hän ei ole ”aikavaras”, eikä soita kiusallaan, vaan koska on pakko.
Kaikkia näitä puhelinmyyjien toimia puolustelevia yhdistää se, että he pohtivat asiaa vain omasta näkökulmastaan. Yksikään heistä ei tule ajatelleeksi, että vain asiakas voi määritellä myyjän arvon.
Ostajan näkökulmasta ei ole lainkaan kiinnostavaa, miten merkillisin tavoin myyjä selittää huonoa käytöstään itse itselleen. Jos tyrkyttäjä tekee työtään mielestään jonkin pakon sanelemana, se on hänen ongelmansa.
Myyjä ei itse voi päättää, minkä arvoinen hän on asiakkaansa mielestä. Siitä päättää asiakas yksin.
