Luin viikonloppuna poikkeuksellisen hyvän kirjan. Opuksen nimi on Lupa toimia eri tavalla. Sen on naputellut yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki.

Olen kahlannut tusinoittain stategiaopuksia. Mielestäni Tuulenmäen teos nousee kärkikahinoihin ilman muuta. Tai mitä tässä selvää asiaa kiertelemään: se on niistä toistaiseksi paras.

Erittäin harvoin strategiakirja liikuttaa muita kuin paatuneimpia masokistipervoja. Tuulenmäen pläjäys on aivan toista maata. Se on suorastaan innostavaa luettavaa!

Outoa kyllä, kustantaja Sanoma Pro ei ole luokitellut kirjaa strategiasarjaan lainkaan. Sen mielestä kyse on latteasti liiketoiminta-, organisaatiomuutos- tai johtamisteoksesta.

Olen nähnyt Anssin pari kertaa esiintymässä. Hän on siinä(kin) hommassa yksi parhaista. Hän on armoitettu tarinankertoja, joka saa monet (muka nykyaikaiset) toimialat näyttämään pystyyn kuolleilta ulkomuseoilta.

Samasta syystä kirjakin on aivoja muljauttelevaa luettavaa. Se on täynnä tarinoita ja napakoita esimerkkejä.

Tuulenmäki määrittelee strategia-käsitteen niin, että tällainen tavallinenkin ihminen sen ymmärtää. Hänen mukaansa yrityksellä saattaa olla strategia, jos

    1. se tekee eri asioita kuin muut tai
    2. samoja asioita eri lailla kuin muut

siten, että asiakkaat oppivat sitä arvostamaan.

Toisin kuin kirjailija johdannossaan väittää, teos on jaettu viiteen osaan:

1. Strategisen innovaation poskisuudelma

Johdanto määrittelee perusasioita. Toisin kuin yleensä, tämäkin jakso kannattaa lukea. Mieleeni jäi erityisesti Saku Tuomisen esittämä havainto, että toteuttamisen ideat ratkaisevat.

Toisin sanottuna ideoita maailmassa riittää. Mutta niiden toteuttajat vievät potin. Strategian toteutusvaihe vasta luovuutta vaatiikin. Silloin on ratkaistava toinen toistaan visaisempia ongelmia.

2. Strategisen innovaation esimerkkejä

Kirjan kakkososa oli itselleni tärkein. Anssi osaa pöllyttää kaavoihin kangistuneita bisneksiä tavalla, johon harvoin törmää. Hän näkee eri toimialojen vakiintuneet älyttömyydet riemastuttavan tarkasti.

Mikä on esimerkiksi vaatekaupan tärkein osa? Se on tietenkin sovituskoppi. Siellä asiakas päättää, ostaako hän uusia vermeitä.

No mitä rättikauppa on tehnyt tuolle tärkeimmälle osalleen? Eipä oikeastaan mitään sataan vuoteen. Jokainen voi käydä varmistamassa asian lähimmässä osto-onnelassa. Pölyistä ja ahdasta eriötä on vaikea kutsua strategiseksi innovaatioksi.

3. Miten löydät strategisia innovaatioita?

Seuraavaksi on aika pohtia, miten meistä itse kukin voisi heittäytyä poikittain. Kuinka löydät oman strategisen innovaatiosi?

Jos joku jättää kirjansa kesken, onnettomuus osuu tämän osan alkusivuille. Teksti nimittäin muuttuu monin paikoin akateemiseksi höpinäksi:

“Vertikaaliajattelun voi tietysti viedä pidemmälle kuin mitä ylös tai alas liikkuminen tietyllä arvosysteemin tasolla edustaa.”

Ehkä kustannustoimittajalta on loppunut kofeiini kesken. Hän ei ole jaksanut puristaa suomennoksia loppuun saakka.

Onneksi sivut ovat edelleen täynnä hyviä näkökulmia ja konkreettisia ehdotuksia. Mutta jouduin monta kertaa tankkaamaan tekstiä kahdesti tai kolmesti.

4. Miten toteutat strategisen innovaatiosi?

Kuten Anssi itsekin toteaa, ideoiden toteutusvaiheesta täytyisi kirjoittaa kokonaan oma kirjansa. Ehkä sellainen onkin suunnitteilla, koska osuus typistyy kuuteen sivuun.

Jakson tärkeä havainto on se, että ideat on vietävä käytäntöön kokeilemalla.

“Kokeilut onnistuvat aina: joko syntyy se, mitä pitikin, tai syntyy ymmärrys, miten asia ei ainakaan onnistu.”

Ammattilaisten pitäisi olla ylpeitä kokeiluista, jotka ovat menneet pieleen. Niistä pitäisi kunkin laatia oma ansioluettelonsa. Veikkaisin, että sellainen olisikin aika vaikuttava lisä perinteiseen työhakemukseen.

5. Miksi Suomessa, juuri nyt, sinun tekemänäsi?

Viimeinen osa tarjoaa kannustusta suomalaisille. Se on kuitenkin selvää, ettei menestyksemme voi perustua määrään tai voimaan.

Suomessa syntyy keskimäärin joka kolmas vuosi yksi sellainen ihminen, joka saattaisi läpäistä parhaiden kiinalaisten tai intialaisten koulujen pääsykokeet.

Tuulenmäki suomii kotimaisia “tehokkuusohjelmia”. Nehän tarkoittavat, että johtajat yrittävät tehdä samaa kuin ennenkin, mutta vähemmän tai hieman halvemmalla. Kutistamalla on vaikea nousta menestykseen.

No mistä se kilpailuetumme sitten voisi löytyä? Ehkä sen pitäisi lähteä luontaisista perusominaisuuksistamme:

“Siinä missä kiinalainen opiskelija on henkisesti kahlittu ja varoo kertomasta ongelmista, suomalainen opiskelija on maailmaa nähnyt, kielitaitoinen, utelias ja voi lähestyä vaikka tasavallan presidenttiä suoraan ajatustensa kanssa.”

Lopuksi Anssi muistuttaa, ettei kyse ole äidistäsi, presidentistä, opettajastasi, työkaveristasi, esimiehestäsi, naapureistasi tai puolisostasi. Kyse on siitä, että juuri sinä alat toimia eri tavalla.

En ole koskaan tainnut lukea yhtään bisneskirjaa kahteen kertaan – ainakaan kannesta kanteen. Mutta nämä vajaat 200 sivua ajattelin kahlata viimeistään ensi viikonloppuna uudelleen.

Anssi Tuulenmäen Lupa toimia eri tavalla -teos on strategiakirjaksi virkistävän konkreettinen ja innostava.