Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Pääomasijoittaja ei ole ystäväsi

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Autan insinöörejä tuotteistamaan osaamisensa helposti ostettaviksi palvelupaketeiksi. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529

Luin eilen tuoreimmasta Inc-lehdestä kiinnostavan haastattelun. Jon Oringer on koodari, joka perusti useimmille markkinoijille tutun Shutterstock-kuvapankin vuonna 2003.

Tuo yhden miehen voimin käynnistynyt firma näyttää olevan tänään (14.3.2014) markkina-arvoltaan karvan alle kolme miljardia taalaa. Työntekijöitä on nykyisin runsaat 300, mikä on tietysti hupaisan pieni määrä. Yhtiö on myös siitä poikkeuksellinen, että se on ollut kannattava alusta saakka.

Kuten monet hyvät liikeideat, tämäkin sai alkunsa yrittäjän omasta tarpeesta.

Oringer huomasi, että nettikäyttöön oli todella vaikea ostaa valokuvia. Lisenssiehdot olivat peräisin ajalta, jolloin kuvien hinnat määräytyivät yleensä painosmäärien ja maantieteellisten rajojen perusteella.

Niinpä yrittäjämme päätti rakentaa oman kuvapankin. Hän latasi sinne aluksi 30 000 itse ottamaansa valokuvaa. Sitten hän alkoi välittää myös muiden otoksia. Nykyisin valikoima lähestyy 35 miljoonaa. Kuvaajia Shutterstockin tallissa on yli 55 000.

Shutterstockin kilpailijoista erottuva innovaatio oli tilausmalli. Voit ladata Shutterstockista esimerkiksi 25 kuvaa päivässä kiinteään 199 euron kuukausihintaan.

Shutterstock oli ensimmäinen, joka alkoi myydä myös videoita samaan tapaan kuin valokuvia. Vuonna 2006 se oli vielä nappikauppaa. Kunnon videokameratkaan eivät olleet läheskään niin yleisiä kuin nykyisin.

Incin toimittaja kysyi Oringerilta, mikä on bisneksen suurin myytti. Yrittäjällä oli siitä vissi mielipide:

”Se että pääomasijoitus olisi tarpeen bisneksen käynnistämiseksi. Aloitin Shutterstockin ilman mitään ulkopuolista rahoitusta.”

Kun Oringer ei huolinut sijoittajia kelkkaansa, hän joutui käyttämään jokaisen dollarin niin tehokkaasti kuin mahdollista. Lisäksi hän omistaa firmastaan edelleen niukan enemmistön, vaikka se pörssiyhtiö onkin.

Mielestäni on virkistävää lukea vaihteeksi sellaisestakin yrittäjästä, joka ei ole suostunut luovuttamaan valtaansa ulkopuolisille rahoittajille saman tien. Nykyisin kun vaikuttaa siltä, että vain onneton luuseri panttaa yhtiönsä osake-enemmistöä.

Ainakin itseäni vaivaa sellainen ongelma, että jos joku muu sanoo viimeisen sanan, en millään pysty ottamaan bisneksestä täyttä vastuuta. Tuskin olen ainoa maailmassa, joka reagoi samalla tavalla. Motivaatio valahtaa sukkiin saman tien.

Olenkin aivan saletti, että moni pääomasijoittajan kelkkaan hypännyt omistaja huomaa muuttuneensa yhtäkkiä pahaiseksi palkkarengiksi.

Toki liksa saattaa olla muikea. Mutta pallo on jalassa. Elämä on lyhyt. Perustaja joutuu näyttelemään innostunutta hampaat irvessä jopa vuosikausia.

Pääomasijoittaja ei ole ystäväsi. Toki ensikontakti tuntuu uskomattoman hyvältä. Mutta päädyt vain osaksi hänen salkkuaan.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

17 kommenttia

  1. Onkos se muka niin että yhtiöön kuin yhtiöön löytyy pääomasijoittaja? Ei löydy, jollei tarjolla ole riittävän esim seksikäs ja trendikäs toimiala tai gasellin keveitä pomppuja.

    Mutta ei kait se nyt kenellekään yllätyksenä voi tulla, että 99,9 prosenttia pääomasijoittajissta haluaa rahalleen mahdollisimman kovan tuoton eikä vaan kannustaa kaveria ja tehdä hyvää. Tavoitteet ja keinot voivat olla täysin erit kuin yrityksen perustajalla.

    Hyvä kirjoitus sinänsä.

    Missä muuten on ne tyypit, jotka sijoittavat pääomaansa – siis aivoituksiaan – johonkin, eli konsulttikiellä sanottuna sparraavat aloittavia. Onko sellaisille joku oma Gabriel-kerho jonka eteen voi mennä pitchaamaan? Eikö tässäkin toimisi se sama kuin janon yllättäessä kehitysmaissa – sen sijaan että viedään paikalle pullotolkulla Eviaania, opetetaan etsimään ja tekemään kaivo itse.

    1. Juu, vain aniharva pääsee murehtimaan pääomasijoitusten haittoja. Mutta enkeleiden sun muiden kosiskelu tuntuu olevan jotenkin itsestäänselvä tavoite nykyisin. Siis etenkin jos yrittäjät ovat muodikkaan strartup-henkisiä.

      Itsehän olen toiminut vain yhden pääomasijoittajan palkkarenkinä ja toisen konsulttina. Ja siitäkin on jo yli 10 vuotta. Mutta näin tarkkailijan näkökulmasta vaikuttaa siltä, että harvat yrittäjät tajuavat edelleenkään, millaista elämä on pääomasijoittajan kanssa.

      Tilannetta voisi verrata lukioon. Jokainen tietää, ettei opinahjon tavoite ole se, että jokainen pärjäisi mahdollisimman hyvin ylioppilaskirjoituksissa. Käytäntö on tietysti ihan muuta. Ensimmäisestä päivästä saakka (ainakin kunnianhimoisten opettajien) tähtäin on vain ja ainoastaan laudatureiden maksimoinnissa.

      Sama pätee pääomasijoittajiin. Oli firman tavoite alun perin mikä tahansa, ensimmäisen sijoituksen myötä tilanne muuttuu. Sen jälkeen arki on vuosikausia pelkkää seuraavan rahoituskierroksen rakentamista ja metsästämistä niin, että jossain vaiheessa peli päättyy rahakkaaseen exitiin.

      Tuo kerho pitäisi kai perustaa, jos sellaista ei jo olekin. Toki suoraviivaisinta on tunkea pääomasijoittajan pakeille saman tien. Ja palautetta sekin on, jos audienssia ei ala järjestyä.

  2. Tämä on taivaan tosi. Pääomasijoittajien pitäisikin olla joko
    a) Nopean skaalaamisen työkalu
    b) Vaikean etsikkoajan rahoittaja

    Mikäli kumpikaan näistä ei ole tarpeen bisneksen käyntiinpolkaisemiseksi, eli liiketoimintamalli on suunnilleen selkeä ja skaalaus voi tapahtua omalla vauhdillaan, voi ulkopuolisen rahan jättää painolasteineen nostamatta.

    Samasta asiasta on toki saarnannut myös 37sig… eiku Basecampin väki blogisarjassaan Bootstrapped, Profitable & Proud: https://37signals.com/bootstrapped

    1. Sattumoisin juuri ex-37signalsin / Basecampin Jason Fried pui uusimman Inc-lehden kolumnissaan firmansa nimenvaihdoksen taustoja.

      Koko homma lähti siitä liikkeelle, ettei hän halunnut kasvattaa firmansa päälukua 40:stä. Oli siis järkevintä keskittyä yhteen tuotteeseen, jotta putiikki olisi mahdollista säilyttää pienenä.

  3. En ole varma miten Jari sun kirjoitukseen pitäisi suhtautua. Itselläni on 11 vuoden pääomasijoittajatausta ja olen tehnyt muutaman miljonäärin tähän maahan. Koen siis puhuvani kokemuksella. Olet oikeassa, ettei pääomasijoittaja ole oikea työkalu kaikkiin yrityksiin ja kaikille yrittäjille. Kaikki yrittäjät eivät sitä ymmärrä, mikä näkyy liiketoimintasuunnitelmissa ja yrittäjien asenteissa.

    Auktoriteettikammo tai halu itse päättää kaikesta yksin on hyvä syy olla ottamatta rahaa. Jos ei ole sellaista liiketoimintasuunnitelmaa, minkä takana kykenee seisomaan vuosia, ei kannata edes yrittää. Palkkarengiksi useimmiten joutuu, kun suunnitelmat eivät toteudu ja yritys joutuu ottamaan lisää rahaa alhaisella valuaatiolla. Oma omistus dilutoituu. Onko se pääomasijoittajan vai yrittäjän vika? Vai jossakin tekijässä mitä ei kyetty ennustamaan? Siksi pääomasijoittamista joskus kutsutaan riskisijoittamiseksi.

    Siis mikä on mielestäsi pääomasijoittamisen haitta? Itsemääräämisen menetys? Minusta on luonnollista, että jos joku rahoittaa hankettasi, niin kanssaomistajaa on kuultava merkittävissä päätöksissä.

    Kaikkialla tapahtuu ylilyöntejä, niin pääomasijoittamisessakin. Onneksi elämme versiota 2.0, missä pääomasijoittajatkin ovat fiksumpia. Onko sinun muistosi versiolta 1.0, milloin toimialaa Suomessa vielä opeteltiin? Siihen porukkaan mahtui kaikenlaista sijoittajaa, niin hyvässä kuin pahassakin.

    Pääomasijoittaja sijoittaa muiden rahoja. Rahan tuoman vallan mukana tulee myös vastuu huolehtia rahoista.

    Menestyvistä firmoista voi aina olla ylpeä. Oli ne sitten rahoitettu omasta kassavirrasta tai sitten muiden rahoilla.

  4. On ansoja, joihin törmää ennenkuin edes haistaa pääomasijoittajan hien. Mietin pari vuotta sitten, miten pääsisin Pohjoismaisille markkinoille mahdollisiman ”kivuttomasti”. Sain suosituksen osallistua tällaisen Forum Virium -organisaation Kasvuvalmennus -ohjelmaan. Lupaukset on komeita: ”Kasvuvalmennus yhdistää yritykset heille parhaiten sopiviin asiantuntijoihin ja kattaa jopa 70% sparrauksen kustannuksista. Asiantuntijavalinnat tehdään aina yhdessä yrityksen kanssa.”.

    Joo…

    Konkreettisella tasolla jouduin ”asiantuntijan” kanssa hillittömiin powerpoint -sulkeisiin, joiden tarkoituksena oli kiteyttää 6 kuvaan koko edealer™ -universumi. Hyppäsin kelkasta pois, kun huomasin, että oma business alkoi jäädä ajankäytössä kakkoseksi, enkä tullut ”asiantuntijan” kanssa hullua hurskaammaksi. Ihan kuin joku powerpoint -kiteytys olisi avannut taivaan portit.

    Liiketoimintasuunnitelma on, tuote on, asiakkaita on, referenssejä on, vaan nyt mennään steppi kerrallaan ilman besserwissereitä.

  5. Good for you Thomas. Toinen konsulttiesimerkkiäsi läheltä liippaava ”loistojuttu” on vientirenkaat. Tarkoitan näitä ulkomailla asuvia suomalaisia tai palvelufirmoja, jotka haalivat toimeksiantoja kiinteää kuukausimaksua ja isoa myyntipalkkiota vastaan. En ole kuullut yhtään menestystarinaa. Sama tosin koskee tosin näitä julkisin rahoin tuettuja valmennusohjelmia.

  6. Jep. Sitä on aika lammas susien keskellä, kun yrittää jotenkin eteenpäin ”pääomamarkkinoilla”. On tavattu muutama start-up yrittäjä, jotka on puolikuolleita muutaman rundin jälkeen. Bisnes jää kehittymättä, kun keskittyy presiksiin ja framillaoloon. Toisaalta tarvetta olisi edes jollain tasolla ”samariaalle” näissä kuvioissa.

  7. Mun 8v kokemuksella pääomasijoittajaasta ei ole ollut muuta kuin haittaa. Lupaus heillä on, että ”toimii tiiviissä yhteistyössä yrityksen henkilöomistajien kanssa, osallistuu rahoittamansa yrityksen strategiseen suunnitteluun ja auttaa yritystä strategian toteuttamisessa ja kansainvälistymisessä.” Käytännössä pääomasijoittaja on käyttänyt yrityksen rahoitustilannetta härskisti hyväkseen haaliakseen omistusosuutta ja samalla laimentanut toimivan johdon sijoituksia. Strategiaan ei hallitus ole keskittynyt enää vuosiin, tappelevat vain siitä miten alas osakkeen hinta painetaan seuraavassa annissa, eli miten halvalla pääomasijoittaja saa lisää osuuksi. Tämän ”halpuuttamisen” seuraus on se, ettei yhtiön rahoitusasema kumminkaan parane, vaikka näitä ” rahoituskierroksia” on vähän väliä. Asiakkaat kaikkoavat, kun epäilevät yhtiön rahoitusaseman – aiheesta – eivätkä uskalla sitoutua projekteihin. Pääomasijoittaja ei todellakaan keskustele ja sparraa johtoa, vaan väsyttää koko porukan. Näppärästi pääomasijoittaja korvasi lähteneen toimitusjohtajankin omalla miehellään, tk:n palkkaa nostettiin roimasti (vaikka yhtiön kassa ei sitä kestä) ja sen jälkeen tiedotus yhtiön strategiasta, taloustilanteesta tai yhtään mistään muustakaan on ollut -noh, ei siis ole ollut minkäänlaista tiedotusta saatikka keskustelua.

    Jos mitenkään mahdollista, älkää päästäkö pääomasijoittaja firmaan. Säästyy teidän omat rahat ja mikä tärkeintä, mielenterveys.

  8. No voi voi. Noinhan saattaa käydä jos firma ei lunasta rahoituskierroksella antamiaan lupauksiaan. Sijoittajan kiinnostus lakkaa, kun huomataan ettei kannata enää kaivaa (kuona laki).

    Toki sijoittajissa on eroja. Niinkuin on vissyissäkin.

    Itse kehtaan kehua tehneeni jokusen miljonäärin tähän maahan.

    1. Luulen, että monikaan yrittäjä ei tiedä, mitä hän oikeastaan haluaa.

      Olisi toisaalta niin mukavaa, kun olisi kassassa kahisevaa ja ulkopuolinen kirittäjä. Ei sitten tarvitsisi aina kantaa vastuuta yksin joka asiasta.

      Alkuhuuman jälkeen alkaa arki. Nyt pitäisikin noudattaa suunnitelmaa ja vastata tuloksista oikealle hallitukselle.

      Yhtäkkiä yrittäjille palaa mieleen, miksi he alun perin alkoivat yrittäjiksi. Yksi tärkeä syy oli itsenäisyys, joka on nyt mennyttä.

  9. Kiitos Jari! Ikävä kuulla Eijan kokemuksesta. Toisaalta tuollainen tunnepohjainen yleistäminen on hölmöä.

    Halutaan rahoitusta, mutta ei ymmärretä mitä se ”maksaa”. Raha kelpaa, mutta mukana tuleva vastuu omista lupauksista ei.

    Jos joku on niin hyvän firman pannut pystyyn, että pääomasijoittaja siitä kiinnostuu, niin hienoa. Jos homma ei suju, miksi siitä syyttäisi pääomasijoittajaa? Eihän sijoittaja osallistu operatiiviseen toimintaan.

    Halpuuttaminen on joskus ainoa keino (usein epätoivoinen) pelastaa huono sijoitus. Oikein tai väärin.

    Kaikki omistajat yleensä saavat osallistua rahoituskierrokseen. Jos joku ei kykene, sitten olisi kannattanut miettiä rahoituskierrosta harkitessa plan B:tä. Mitä teen jos homma menee perseelleen? Kannattaako pääomasijoittajaa harkita ollenkaan?

    Olen muutaman kerran tavannut kohtuullisen yltiöoptimistisen yrittäjän. Sijoittajan kannattaisi olla rahoittamatta sellaisia hankkeita.

    1. Voi tietenkin olla, että näkemys on ollut yltiöoptimistinen. Yli 8 vuoden takaiset näkemykset perustuivat erilaiseen tilanteeseen kuin mikä nyt vallitsee, ja mikä määrittää monien asiakkaiden ja rahoittajien tilaa. Yhtiöllä on kuitenkin ollut sopimuskantaa, eikä toimiala ole sellainen, että voisi rahastaa pelkillä unelmilla. Juuri haastavassa kasvu- ja markkinatilanteessa yhtiö olisi kaivannut erityisesti hallituksen panosta ja keskittymistä hallitustyöskentelyssä yhtiön kannalta tärkeisiin asioihin.

      Tämän voi kuitata tunteelliseksi tilitykseksi, mutta asiaa se ei muuta miksikään. Pääomasijoittaja tiesi tullessaan, ettei tällä alalla tehdä pikavoittoja. Vuosia rakennetut asiakassuhteet ovat nyt vaakalaudalla. Sellaisiakin pääomasijoittajia voi olla, jotka hoitavat pääomituksen niin, että yhtiön normaali operatiivinen toiminta ei häiriinny ja sijoittaneelle johdollekin jää muuta kuin velat, mutta tässä tapauksessa ei ole sellaisesta pääomasijoittajasta päästy nauttimaan. Vissyä joo, ja liian hapokasta.

    2. Ikävä kyllä (ensimmäinen) rahoituskierros tuntuu yrittäjästä niin mahtavalta. Joku on hänestä kiinnostunut ja kehuu bisnesneroksi.

      Puhutaan isoista rahoista. Lehdet kirjoittavat. Sehän on kuin miljoona peukutusta – huumetta siis suorastaan!

      Kukapa siinä muistaa miettiä, että sijoituksesta pitäisi maksaa tosi kova korko.

  10. Kun on viisasta seurakuntaa koolla heitän pallon kehiin. Kerro mielestäsi kolme parasta ohjetta healthtech startupille, joka on haalimassa kumppaneita. Ns. Tyhmä raha ei kiinnosta pätkääkään, sille ei ole käyttöä.

  11. Ensinnäkin kumppaneita (tarkoittanet rahoittajaa?) valitessa täytyy päättää mitä tavoittelee. Pääomasijoittajan ollessa kyseessä, osakassopimuksessa on aina pykälä sijoittakan oikeudesta irtaantua tietyn ajan sisällä (3-5 vuotta). Jos et halua firmaasi myytävän, niin sitten älä edes tapaa pääomasijoittajia.

    Jos nyt kuitenkin haluat rahastaa yhdessä rahoittajasi kanssa, niin sitten tutustu huolellisesti rahoittajien taustoihin ja osaamiseen. Koska pääomasijoittaja on loppujen lopuksi kuitenkin vain ihminen, niin yritä selvittää miten eri sijoittajat toimivat eri tilanteissa. Vaikeissa tilanteissa veri punnitaan.

    Eräs tuttu jenkki pääomasijoittaja kerran totesi valintakriteereistään:
    I am looking for

    • Great People…
    • With a Great Idea…
    • Going after a Great Market
    • with Focus, Commitment, and a Credible Operating Plan (Business Plan).

    Noin tyypillisesti ajattelee jokainen pääomasijoittaja. Jotkut painottavat eri asioita. Itse lisäisin tuohon listaan tarinan merkityksen. Jos exit on mielessä, niin sitten tarinan merkitystä ei pidä unohtaa. Lisää aiheesta https://tinyurl.com/p2buu78

    En tiedä vastasinko kysymykseesi…

  12. Kiitos vastauksestasi Vesa. Miellän sijoittajan/sijoittajat kumppaneiksi, koska mielestäni tärkeää on yhteiset intressit tavoitteineen. Tuo jenkki ystäväsi lausunto kuvaa mainiosti omaa ajatusmaailmaani ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vesihana solmussa
Jari Parantainen

Tieteilijät vinkuvat kuin viljelijät

Tunnustan, etten ymmärrä tieteellisestä julkaisutoiminnasta tuon taivaallista. Mutta se saattaa olla pelkästään hyvä asia. Nimittäin tieteilijöille aihe saattaa olla liiankin läheinen. Ainakin sellainen vaikutelma syntyy,

MItkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?
Jari Parantainen

Mitkä ovat delegoinnin 12 vaihetta?

Delegoinnissa on 12 vaihetta, joista suurin osa unohtuu aina. Asiantuntija harkitsisi ylennystään toisenkin kerran, jos hän ymmärtäisi, että suurin osa hänen päivistään kuluu sitten delegointitöissä.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.