Väitän, etteivät naiset oikeasti ole kovin fiksuja. Heistä suurin osa joutaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Oletetaan, että osallistut tutkimukseen. Tehtäväsi on arvioida, miten samaa mieltä olet kanssani.

Jos olet nainen, luultavasti ehdotat, että tungen moiset näkemykseni hyvin pimeään paikkaan. Myös useimmat miehet torppaisivat horinani.

Murjaisut ovat suoraan tutkimuksesta, johon psykologit Dale Miller ja Benoît Monin värväsivät Princetonin yliopiston opiskelijoita.

Kun koehenkilöt olivat ensin arvioineet seksistisiä väitteitä, seuraavaksi he joutuivat rekrytointihommiin. Kandidaatit olivat sekä miehiä että naisia.

Tarjolla olevat työpaikat olivat toimialoilta, jotka ovat tyypillisesti hyvin miesvaltaisia – kuten rakennus- tai rahoitusbisneksestä.

Nyt voisi tietysti olettaa, etteivät opiskelijat sortaisi naisehdokkaita. Olivathan he juuri sanoutuneet irti tutkijoiden vähättelevistä heitoista.

Tulokset osoittivat päinvastaista.

Naishakijoita hyljeksivät eniten juuri ne osallistujat, jotka olivat hetkeä aikaisemmin tuominneet naisia mollaavat väitteet jyrkästi.

Ilmiö hämmensi psykologeja siksi, että se rikkoo johdonmukaisuuden lakia. Harva meistä haluaa leimautua tekopyhäksi takinkääntäjäksi. Epälooginen haahuilu ei vain ole arvostettu luonteenpiirre.

Tutkittavien käytöksen takana onkin itsepetoksen ehkä kavalin muoto. Se on nimeltään moraalinen lisensointi*.

Ensin opiskelija vastusti ilmiselvästi puolueellista väitettä. Hän osoitti itselleen, että henkinen selkäranka on tallella. Hän on hyvä ihminen.

Koska hän oli ollut hyvä, nyt hänellä oli lupa hiukan rentoutua. Oikeastaan hän oli juuri ostanut oikeuden olla hiukan paha.

Niinpä itsestään ylpeä opiskelija sortui impulssiensa vietäväksi. Hän alkoi käyttäytyä sovinistisesti tai rasistisesti.

Moraalinen lisensointi ei tarkoita vain sitä, että se antaisi luvan pahantekoon. Se helpottaa lintsaamista myös silloin, kun joku pyytää tekemään jotain hyvää.

Ihmisiltä pyydettiin rahaa hyväntekeväisyyteen. Potti kutistui keskimäärin 60 prosenttia, jos kandidaatteja kehoitettiin ensin muistelemaan aiempia lahjoituksiaan.

Vastaavasti tehtaanjohtajat olivat vähemmän halukkaita investoimaan kalliisiin puhdistusjärjestelmiin, jos he ensin joutuivat listaamaan aiempia eettisiä tekojaan.

Moraalinen lisensointi selittää lukemattomia ihmisten yleisiä repsahduksia:

  • Kun himoshoppailija on kerrankin malttanut olla ostamatta, hän syö heti kotona jotain todella herkullista.
  • Jos työntekijä on paiskinut kovasti ylitöitä, hänestä on helpompaa pölliä vähän konttoritarvikkeita.
  • Jos laihduttaja huomaa pudottaneensa painoaan, hänellä on oikeastaan lupa jättää kuntosali väliin ainakin tänään. Ja kenties huomennakin.
  • Jos USA:n presidentti on aamupäivällä pelastanut maailman, ehkä iltapäivällä pieni seksituokio harjoittelijan kanssa on ihan OK.

Oikeutuksen ei tarvitse perustua todellisiin tekoihin. Jopa ajatus sellaisesta riittää. Lahjoitusta hyväntekeväisyyteen harkinneet ihmiset ostavat helposti itselleen jotain palkinnoksi.

Myyjän on helppo käyttää moraalista lisensointia hyväksi – joko tietoisesti tai tietämättään. Esimerkiksi eräs ravintoloitsija Helsingissä kasvatti bisnestään sen avulla.

Alun perin yrittäjän lounaspaikat tarjosivat lähinnä pitsaa. Koska monet asiakkaat kuitenkin mankuivat terveellisempää murkinaa, hän lisäsi ravintoloihinsa salaatteja sun muuta. Tulos oli hämmentävä.

Pitsan menekki kasvoi rajusti.

Ilmeisesti yhä useammat lounastajat saattoivat tulla ravintolaan turvallisin mielin, koska tarjolla oli myös ryhdikkäälle kuntoilijalle sopivaa syötävää. Asiakkaat olivat siis toimineet mielestään oikein. Niinpä he palkitsivat itsensä pitsalla (“vain tämän ainoan kerran”).

Sama ilmiö on huomattu kouluissa. Kun välipala-automaatin valikoimaan on lisätty terveellisiä vaihtoehtoja, epäterveellisten suklaapatukoiden myynti on kasvanut entisestään.

Moraalinen lisensointi on näppärä itsepetoksen muoto. Saat langeta syntiin, kun olet ensin todistanut olevasi hyvä ihminen.

* Hihkaise, jos tiedät moraalinen lisensointi -käsitteelle paremman / oikeamman käännöksen.

Lähde: The Willpower Instinct – How Self-Control Works, Why It Matters, and What You Can Do to Get More of It, Kelly McGonigal 2012.

Lue lisää johdonmukaisuuden laista:

Taukki kuin tuuliviiri, osa 1

Taukki kuin tuuliviiri, osa 2

Tuuliviirin tuskallinen tie