Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Miksei demari naputtele valtion rakentamaa läppäriä?

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Tavoitteeni on lihottaa suomalaisen insinöörin lompakkoa niin, että hän saa osaamisestaan enemmän rahaa. Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. ✆ 050 5229 529
Tilaa hälytys

Liity Pölli tästä -blogin lukijoihin. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Copywritereiden salaseura paljastaa -koulutus 4.–5.2.2020 Vantaalla
Koulutus on tarkoitettu asiantuntijalle, joka haluaa säilyttää työpaikkansa. Robotti on armoton kilpailija. Kirjoitustaidoton päätyy työttömäksi vihannekseksi ensimmäisten joukossa.
KOULUTUS
Kymmenen sivun myyntiesitys -koulutus vantaalla 11.2.2020
Mikä tahansa myyntiesitys mahtuu 10 sivuun ilman, että ne ovat edes täyteen ahdettuja.
KOULUTUS

Vasemmisto on paniikissa. Se johtuu siitä, että hallituksen sote-uudistus lisää kilpailua. Jonkin hämärän logiikan perusteella kilpailu on paha asia.

Esimerkkinä toimikoon demaribloggari Saku Timosen tuore parkaisu:

”On ihan selvää, että samoja palveluja ei tuoteta sekä yhteiskunnan verovaroin että yksityisen sektorin tuottamana, vaan palvelutuotanto kilpailutetaan. Tätä Kokoomus on ajanut koko ajan. Julkinen sektori osallistuu tietenkin kilpailuun, mutta se ei tule pärjäämään kansainvälisille suuryrityksille. Niillä on varaa tehdä ensi alkuun kustannusten alle menevä tarjous ja kun ne ovat vakiinnuttaneet asemansa, niin alkaa rahastus.”

Nyt pitäisi siis huolestua siitä, että joku uhkaa hoitaa sairaamme nykyistä tehokkaammin. Jotenkin olin kuvitellut, että se oli koko sote-harjoituksen tarkoituskin.

Erityisen paha asia tuntuu olevan se, että tuo voittoisa yritys on ulkomaisessa omistuksessa. Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi se on niin väärin.

Kuitenkin Saku Timonen kirjoittaa blogiaan tietokoneella, josta ei löydy ensimmäistäkään suomalaista komponenttia.

Jos Timonen olisi todella johdonmukainen ja isänmaan asialla, kai hän olisi ostanut kotimaisen julkishallinnon suunnitteleman ja rakentaman läppärin.

Miksei hän sitten tehnyt niin? Nythän tietokonevalmistajan (mahdolliset) voitot valuvat ulkomaisiin veroparatiiseihin.

Se johtuu vain siitä, että jos virkamiehemme kokoaisivat tietokoneita, ne maksaisivat vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin ulkomaiset kilpailijansa. Edes kymmenkertainen hinta ei yllättäisi ketään.

Jos saan arvata, Timonen on jopa härskisti vertaillut useita vaihtoehtoisia tuotteita. Sitten hän on ostanut niistä sen, joka tuntui tarjoavan parhaan vastineen rahalle.

Timonen siis ajoi kylmästi omaa etuaan. Hän kilpailutti toimittajia. Hän tuskin mietti sekuntiakaan, millainen kapitalistisika jossain ulkomailla törsää nyt hänen rahojaan ties mihin turhuuteen.

Miksi sairaala on kuitenkin eri asia? Kiinnostaako potilasta todella se, kuka seinät ja sängyt omistaa? Eikö tärkeintä ole se, että hän saa hyvää hoitoa niin edullisesti kuin ikinä mahdollista?

Timonen on huolissaan myös siitä, että kerran asemansa vakiinnuttanut toimittaja alkaa pian rahastaa asiakkaitaan. Siinä hän on aivan oikeassa.

Juuri siksi meillä ei ole varaa siihen, että Suomeen vakiintuisi vain virkamiesten monopoliin perustuvia terveysasemia tai sairaaloita.

Markkinataloudessa yksikään toimittaja ei koskaan vakiinnuta asemiaan yhtään mitenkään. Asiakkaat ostavat myyjältä vain tasan niin kauan, kun se on paras vaihtoehto.

Kilpailu on siis aivan erinomainen asia. Mitä enemmän kilpailevia vaihtoehtoja riittää, sitä varmemmin saamme edullisia terveyspalveluja.

Yrityksen voitto on korvaus siitä, että se tuottaa hyödyllisiä asioita edullisemmin kuin virkamies.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi sisäänheittopaketiksi.
Maksuton

11 kommenttia

  1. Pohdinta aiheesta:

    Tietokone-esimerkissä kilpailutus on helppoa koska ostaja ja maksaja ovat sama henkilö. Saku valitsee tietokoneen ja maksaa sen ihan itse.

    Terveydenhuollon kilpailutuksessa asia on monimutkaisempi: Kuluttaja valitsee, mutta kulut maksaa joku muu (yhteiskunta tai vakuutusyhtiö). Eli riskinä on että lääkärin kannattaa generoida kalliita tutkimuksia ja hoitoja, koska niistä saa rahaa ja koska asiakas kokee saaneensa erittäin hyvää hoitoa.

    Soininvaaralla on aiheesta hyvä kirjoitus:
    https://www.soininvaara.fi/2015/09/15/yksityinen-vai-julkinen-terveydenhuolto/

    Ex-hoitoalan ihmisenä olen erittäin samaa mieltä että julkinen terveydenhuolto on pakko avata kunnolliselle kilpailulle. Pelkään vain että tässä ajaudutaan Suomalaiseen tapaan ojasta allikkoon: Jähmeän ja ylihintaisen julkisen terveydenhuollon rinnalle saadaan jähmeä ja ylihintainen yksityinen terveydenhuolto.

    1. Mahdollinen avain mainitsemaasi ongelmaan löytynee Soininvaaran mainitsemasta OP-Pohjolan ”epäluottamuslauseesta”. Eli mitkä kannustimet muuttuvat, kun vakuutusyhtiö ottaa sairaalan omaan valvontaansa?

    2. ”Ongelmasi” on semanttinen. Mainitsemasi kulujen maksaja, ”joku muu” on veronmaksaja. Veronmaksaja on palvelun ostaja on tämä sama veronmaksaja.

      1. Kyllä ja ei.

        Kun maksu tulee yhteisestä pussista (verot, vakuutus), niin potilas kokee että hänen kannalta ihan sama onko kustannus 10, 100 tai 1000 €.

        Jos raha pitäisi itse kaivaa omasta lompakosta niin hintatietoisuus lisääntyy nopeasti.

  2. Hilary Cottam on hieman avannut kaaviona kuinka sosiaalityössä viranomaiset eivät vain kerta kaikkiaan osaa (kohdassa 2:20 eteenpäin). Luulisi vastaavia kaaviohimmeiltä rakentuvan kun katsotaan potilaan polkua julkisen terveydenhoidon labyrintissä: https://www.ted.com/talks/hilary_cottam_social_services_are_broken_how_we_can_fix_them?language=en

    Koko terveydenhoitojärjestelmässä ihminen hoitaa ihmistä ja palkan hoitajalle ja lääkärille maksaa potilas joko suoraan lompakosta tai epäsuorasti verottajan kautta kiertäen. Jokainen himmeli ja hallintoporras välissä tekee vain yksinkertaisesta asiasta vaikean.

    Saataisiinko jo sähköinen äänestys ja sähköinen verotili, josta voin itse päättää millaisiin ”hankkeisiin” maksamani verot menevät?

  3. Varmasti yksityinen palveluntuottaja hoitaa sairaat siinä missä julkinenkin. Itseni mietityttää lähinnä mikä motivoisi markkinaehtoisen toimijan tekemään ennaltaehkäisevää työtä. Ainakin meillä kuntayhtymän terveyskeskuksessa järjestetään erilaisia ylipaino-, selkä-, kipu- yms. ryhmiä, joiden avulla monen potilaan elämänlaatu on parantunut ja hoidontarve vähentynyt. Vaikka julkinen sektori jatkossakin tällaista palvelua järjestäisi, niin kuinkahan innokkaasti yksityiseltä puolelta näihin ryhmiin ohjattaisiin? Jää nähtäväksi.

    1. Ei kai näiden palveluiden tarjoamista ole kielletty? Miksei yksityinen sektori tarjoaisi näitäkin?

  4. Lienee päivänselvää, että kun markkinat toimivat ja kilpailua on runsaasti, tuloksena on tehokkaampaa toimintaa kuin mihin julkinen sektori ikinä kykenisi. Tässä(kin) asiassa on kuitenkin mielestäni hyvä pysähtyä miettimään miksi markkinatalous ei monilla aloilla, varsinkaan tietyllä maantieteellisellä alueella, välttämättä toimi kunnolla. Syy on hieman paradoksaalisesti sama kuin mikä saa markkinatalouden toimimaan: kilpailu. Kilpailussa tavoitteena on voitto ja markkinataloudessa se voittaa joka saa lopulta kilpailijat ajettua ulos markkinoilta. Tällöin jäljellä on yksi toimija jolloin kyseessä on siis tietysti monopoli.

    Monopoli on siis pelin päätepiste johon ei välttämättä kuitenkaan päädytä johtuen esim. kilpailulainsäädännöstä. Kuitenkin monilla aloilla (esim. elintarvikekaupan ala Suomessa) on tilanteessa jossa pari tai muutama vahva yritys hallitsee markkinoita (luojan kiitos Lidl on tullut laittamaan hieman vauhtia kaupan alalle). Jos siis katsotaan suuressa mittakaavassa eri aloja ja mietitään onko kehitys kohti kovempaa kilpailua useamman yrityksen kesken vai kohti isompia toimijoita harvempien yritysten kesken vastaus lienee melko selviö. Tämä (harvempien yritysten) kehityssuunta aiheuttaa sen, että toimiva kilpailu on johtanut tulokseen jossa markkinat eivät enää toimikaan tehokkaasti koska kilpailijoiden määrä on vähentynyt esim. yritysostojen seurauksena.

    Veikkaanpa, että tässäkin terveystuotannon yksityistämisessä tulee käymään juuri näin. Aluksi on useita yksityisiä toimijoita ja julkinen sektori. Julkinen sektori ei luonnollisestikaan pärjää vaan toiminta keskittyy useille yksityisille yrityksille. Näistä yrityksistä, markkinatalouden ja toimivan kilpailun tuloksena, parhaimmat syövät huonommat pois ja tadaa: jäljellä on 2-3 toimijaa ja tilanne on kuten S:n ja K:n tapauksessa: Näille yrityksille taivaallisen kannattavaa yksityisten henkilöiden ja julkisen rahoituksen kustannuksella.

    Joku voi nyt tietysti väittää, että kun markkinat on avattu, niin mikään ei estä uutta kilpailijaa tulemaan markkinoille. Ei tietenkään estäkään, mutta on hyvin todennäköistä että uuden ja menestyksekkäästi aloittelevan firman toiminta päätyy yrityskaupan myötä jollekin suurelle ja vakiintuneelle toimijalle jolloin toimijoiden määrä pysyy vakiona. Näin ei käy mielestäni ainoastaan siinä tapauksessa että aloitteleva yritys olisi esim. jokin kansainvälinen toimija joka tulee Suomen markkinoille kuten Lidl. Tällöin on kuitenkin muistettava, että Suomi on pieni ja syrjäinen markkina-alue eikä siten kovinkaan kiinnostava monellekaan kansainväliselle yritykselle joten tällaisen skenaarion mahdollisuus ei liene järin suuri.

    1. Kiitos Mikko, hyvää pohdintaa!

      Monopoleja tai oligopoleja syntyy tosiaan siellä sun täällä. Yksi esimerkki on meille kaikille tuttu ohjelmistobisnes. Microsoftin Office-kokonaisuutta on todella vaikea syrjäyttää. Muiden pelureiden markkinaosuudet ovat kärpäsen papanan kokoisia.

      Myös Googlen hakukoneen ylivoima on murskaava. Sen markkinaosuus pyörii 70 prosentin paikkeilla. Kakkosena tuleva Microsoftin Bing yltää hädin tuskin yli 10 prosenttiin. Neljä suosituinta vie markkinasta yhteensä jo yli 95 prosenttia. Kun ihmiset ovat kerran tottuneet googlaamaan, heidän tapojaan on todella vaikea muuttaa.

    2. Yksityiset toimijat voivat poimia rusinat pullasta. Vähän niinkuin OnniBus ottaa vain tuottoisat linja-autoreitit. Voin hyvinkin uskoa, että kasvukeskuksissa pystyisi jatkossa valitsemaan useammankin yksityisen palveluntuottajan palveluista. Tämä voi olla eduiksi isoille kaupungeille. Pienemmillä ja kuihtuvilla pitäjillä ollaan sitten julkisen terveydenhuollon varassa, tai sinne tulee korkeintaan yksi toimija. Ja koska oikeaa kilpailua ei pienellä pitäjällä saada aikaan, niin hintakaan ei laske. Se jopa nousee, jos julkinen toiminta saadaan ensin ajettua alas.

      Tulee mieleen kun eräässä syrjäisesssä Itä-Suomen pikkukunnassa luovuttiin kiinteistöjen huoltomiehistä ja kilpailutettiin yksityisiä palveluntarjoajia. Nämä samat huoltomiehet perustivat huoltofirman ja jatkoivat käytännössä entisissä hommissaan. Aluksi he tinkivät palkoistaan, mutta sitten he rupesivat jo hilaamaan hintoja, sekä kulukorvauksia ylöspäin. Kävi näet ilmi, ettei pienellä pitäjällä tule heille oikeaa kilpailua. Isojen kaupunkien huoltofirmojen hinnat oli liian kalliita välimatkojen takia. Vaikka kunnassa oli työttömiä, niin he eivät kehdanneet omien naapureittensa kanssa ruveta töistä tappelemaan. Lisäksi työttömiltä puuttui kokemusta yrityksen perustamisessa. Pitkässä juoksussa kunta maksoi samoista palveluista entistä kovempaa hintaa.

      1. Kuvailemasi asetelmat kuulostavat loogisilta. Jos joku haluaa asua kaukana kaikesta, hänen tietenkin kuuluukin maksaa siitä. Lienee aivan luonnollista, ettei hän pääse esimerkiksi nauttimaan aidon kilpailun tuomista hyödyistä.

        Mutta oletko kuitenkin sitä mieltä, että jonkun muun pitäisi maksaa kyseisen ihmisen omasta valinnasta johtuvat kustannukset? Siis vaikka verotukena tai niin, että joku yrittäjä tinkisi omasta katteestaan tuon syrjäisen asiakkaan eduksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sorcolorin hinnoittelu poikkeaa alan käytännöistä edukseen. Se jää kerralla mieleen.
Jari Parantainen

Sorcolorin hinnoittelu jää jokaiselle mieleen

Sorcolorin hinnoittelu on maalausliikkeelle poikkeuksellinen. Asuntonsa maalaamista pähkivän asiakkaan ei tarvitse pyytää myyjää edes arviokäynnille, koska urakan hinta on jo etukäteen tiedossa. Selkohinta helpottaa ostamista ja poistaa riskin tunnetta.

Palvelun tuotteistaminen opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä yli 100-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.