Lähetä viesti
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Anne Berner epäonnistui turhan hitaasti

Share on twitter
Share on linkedin
Share on facebook
Share on whatsapp
Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529
New call-to-action
Tilaa hälytys

Vaani sinäkin Pölli tästä -blogia. Saat tiedon Jarin uusista kirjoituksista sähköpostiisi.

Palvelun tuotteistaminen -koulutus 20.4.2020 Turussa
Tuotteistamisen idea on tehdä ostamisesta helpompaa ja palvelun toimittamisesta kannattavaa. Samalla se tarkoittaa, että työstä tulee paljon mukavampaa. Koulutuksen järjestää Intoo.
KOULUTUS

Pian saan luetuksi loppuun perjantain lukupiirin kirjan The Tools of Titans. Se on 700-sivuinen kokoelma vinkkejä ja neuvoja kiinnostavilta tyypeiltä, joista useimpia Tim Ferriss on haastatellut podcast-sarjaansa varten.

Useat miljonäärit tai miljardöörit mainitsevat opuksen sivuilla,  että epäonnistuminen on yliarvostettua.

Sijoittajamaailman supertähti Marc Andreessen ihmettelee, miten jotkut startupit ovat ehtineet kääntää suuntaansa joka kerta, kun hän tapaa yrittäjiä uudelleen. Nykyisin niin muodikkaasta pivotoinnista on tullut pakkomielle ja kätevä kiertoilmaisu haahuilijoille.

PayPalin perustaja & sarjayrittäjä Peter Thiel taas toteaa, että useimmat eivät opi epäonnistumisista yhtään mitään – etenkin kun taustalla on yleensä useita syitä yhtäaikaa.

Twitterin toimitusjohtaja Jack Dorsey pitää fail fast -kehotusta neuvoista surkeimpana.

Mutta nyt kannattaa olla tarkkana. Olen silti sitä mieltä, että jos epäonnistua pitää, turpaan kannattaa ottaa mahdollisimman vikkelästi.

Pohditaanpa Anne Bernerin touhuja vielä kerran. Vaikka toimittajat ovat vatvoneet liikennekaaren karua kohtaloa loputtomasti, ehkä tuote- ja palvelukehittäjät voisivat oppia tragediasta jotain.

Ministeri Berner nimenomaan päätti epäonnistua hitaasti. Se oli huono juttu kaikkien kannalta.

Jos hän sen sijaan olisi epäonnistunut nopeasti, aikaa ja rahaa olisi säästynyt valtavasti.

Bernerin liikenneprojekti eteni niin, että ensin ministeri, virkamiehet ja asiantuntijat pakersivat pitkää päivää koko syksyn. Lisäksi ministeriö tilasi 17 ulkopuolista selvitystä, joista se maksoi yli 300 tonnia.

Kampaviineriä kului kahmaloittain. Ministeriö julkisti 26.1.2017 tiedotteen, jossa se kertoi yhteensä 99 liikennekaaren valmisteluun liittyvästä kokouksesta. Niistä ensimmäiset oli pidetty huhtikuussa 2016.

Maanantaina 16. tammikuuta 2017 Berner marssi kameroiden eteen. Hän esitteli 158-sivuisen Parempia väyliä – sujuvampaa liikennettä -selvityksen. Tai ehkä se tosiaan oli jo esitys, mikä tuntui tulevan muille ministereille yllätyksenä.

Kuten tunnettua, ministerin ehdottavasta selvityksestä tai selvittävästä ehdotuksesta nousi vallan kauhia älämölö.

Suomalaiset ovat esimerkiksi purnanneet ankarasti siitä, että aikanaan vuonna 1958 tilapäiseksi aiottu autovero on roikkunut riesanamme pian 60 vuotta. Mutta kun Berner nyt ehdotti sen lakkauttamista, eihän se tietenkään käynyt kenellekään.

Turha tulla minulle jupisemaan, että suomalaiset muka vihaavat verojaan.

Entä jos Berner olisi valinnut toisin? Miten hän olisi voinut epäonnistua nopeasti?

Ministeriössä olisi käynnistetty kahden viikon mittainen projekti. Ehkä olisin kutsunut jaksoa ihan itse keksimälläni nimellä Sprint.

Pyrähdyksen tuloksena olisi syntynyt viisisivuinen, hyvin epätäydellinen pläjäys.

Sille sopisi (toinen ihan itse keksimäni) nimi Minimum Viable Product. Eli MVP näin tuttujen kesken.

Sitten ministeri olisi kiskonut myyntipöksyt jalkaansa ja buukannut muutaman asiakaskäynnin. Ekana olisi kannattanut käydä kauppaamassa valtiovarainministeri Petteri Orvolle (nimi taivutettu tahallaan oikein) ajatus, että kohta hänen budjettinsa tulopuolelta haihtuisi 1,6 miljardia euroa.

Seuraavaksi Bernerin olisi pitänyt piipahtaa Merikasarmilla tsekkaamassa, miten tärkeitä ulkoministeri Timo Soinin taksia ajavat sukulaiset todella ovat. Oikein fiksu kauppahenkilö olisi vieraillut jopa demareiden ja vihreiden juttusilla.

Jos jokin MVP:n perusidea ei kerta kaikkiaan olisi uponnut, ministeriön tuotekehitysryhmä olisi viilannut uuden MVP:n. Ja eikun taas myymään.

Näin olisi selvinnyt kuukaudessa, mikä käy kaupaksi ja mikä ei. Asiakkaista olisi tuntunut, että myyjä on kiinnostunut heidän näkemyksistään. Rahaa olisi kulunut mitättömän vähän. Ja mikä Bernerin kannalta tärkeintä, hän ei olisi menettänyt kasvojaan.

Miksi kiinnitin huomiota erityisesti Bernerin katastrofiin?

Siksi, että olen itse pönttöillyt samalla tavalla vain neljä vuotta sitten. Sadantonnin sijaan olisin päässyt samaan tulokseen kymppitonnillakin. Kutsun oppituntia edelleen nimellä Extreme Executive MBA.

Myy ensin naurettavan epätäydellinen prototyyppi. Viilaa se kuntoon vasta, kun joku on ostanut.


Helmikuun Pölli tästä -lukupiirin suora lähetys käynnistyy kuluvan viikon perjantaina klo 9:15.

Ruodittava kirja on tällä kertaa Timothy Ferrissin tupituore 700-sivuinen tiiliskivi nimeltään The Tools of Titans. Kirjailija on monille tuttu vuoden 2009 hittikirjastaan The 4-Hour Workweek.

Tämä mainio teos koostuu kolmesta jaksosta, jotka ovat suomeksi Terveys, Vauraus ja Viisaus. Se on kokoelma Ferrissin haastattelemien (usein upporikkaiden) ihmisten parhaita neuvoja.

Puolituntinen webinaari on maksuton. Kirjaa ei tietenkään ole pakko lukea etukäteen. Ilmoittaudu mukaan nyt heti, vaikket ehtisi live-lähetykseen. Pääset kuitenkin katsomaan tallenteen sitten, kun se sinulle parhaiten sopii.


Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen
Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
Tämä e-kirja neuvoo, miten tuotteistat insinöörisi osaamisen helposti ostettavaksi.
New call-to-action
Lataa Palvelun tuotteistaminen -käsikirja
New call-to-action

7 kommenttia

    1. Toki olen tunnettu nimellä Panttaaja-Parantainen. Mutta menköön tämän kerran, kun noin kauniisti pyydät!

  1. Tämä oli erittäin havainnollistava kirjoitus nopean kokeilun hyödyistä ja käytännöistä! Ehkä tosiaan ministeri Bernerin pitäisi ottaa oppia leijonan-luola Berneristä (ks. https://www.facebook.com/noinviikonuutiset/videos/1303722716356136/?comment_id=1305555866172821&reply_comment_id=1306065086121899&comment_tracking={%22tn%22%3A%22R9%22})

    Silti tarttuisin yhteen yksityiskohtaan. Olen käsittänyt että Liikennekaari ajatuksena ja potentiaalisena hankkeena elää ja voi edelleen hyvin. Bernerhän mokasi vain Liikenneverkko (LiVe) valmistelun toiminnallaan. Vai olenko ymmärtänyt nyt jotain perustavanlaatuista väärin?

    1. Hyvä tarkennus! Projekti tosiaan jatkuu, mutta nyt Berner johtaa parlamentaarisesti asetettua työryhmää. Sen homma on pohtia esimerkiksi sitä, mistä rahat tieverkon ylläpitoon revittäisiin.

      Tällä kertaa porukkaan on siis otettu mukaan alusta saakka esimerkiksi valtiovarainministeriön porukkaa + edustajat kaikista puolueista.

      Tuo linkittämäsi Berner-video on kyllä raivoisan hauska! Se sitä paitsi kertoo ihan täsmälleen, millaisia asiantuntijoiden jorinoita suomennan työkseni.

  2. Epäonnistumisen määrän sijaan avainasemassa on keskittyä epäonnistumisen laatuun. Oliko mitattavissa / eriytettävissä epäonnistumisen oikeat syyt? Oltiinko ns. ”all-in” vai jätettiinkö pelivaraa jatkaa peliä epäonnistumisen jälkeenkin?

    Tähän koko ”fail early, fail often” -malli tähtää. Pienillä panoksilla testataan juttuja, joiden onnistuminen / epäonnistuminen on yksiselitteisesti mitattavissa.

    Joka kuukausi bisnesmallia vaihtavat sählääjät ovat yleensä omaksuneet hommasta korkeintaan pintapuolen. Tärkeintä on säätää ja äheltää, kunhan vaihtaa suuntaa joka kerta kun suihkussa tulee uusi idis.

    Onnistujat ovat patologisen fokusoituneita yhteen ideaan ja tietävät millä mittareilla sen toimimisen osatekijät mitataan.

    1. Voisiko tämän siis tiivistää vaikka niin, että onnistujat etsivät ja karsivat ideansa heikkoudet? Sählääjät taas hylkäävät ideansa heti, kun siitä löytyi jokin heikkous.

    2. Eiköhän menestystä hakevat etsi menestystä. On ihan tervettä, että tunnustaa ettei etukäteen tiedä ratkaisua jokaiseen matkalla vastaan tulevaan ongelmaan. Silloin on fiksua kokeilla parhaalta tuntuvaa vaihtoehtoa asettaen etukäteen kriteerit onnistumiselle. Joskus on mahdollista jopa testata useampaa lähestymistapaa ja valita testatusti paras.

      Tuskin niillä ohjeen noudattamisen yksityiskohdilla on niin väliä, kunhan vältetään tilanne, jossa tuote testataan kunnolla vasta massamarkkinoilla. Esim. Apple ei ilmeisesti luota asiakkaidensa arvioihin, vaan hoitaa kehityksen aikaisen ’failaamisen’ sisäisesti. Aika harvalle firmalle moista voisi kuitenkaan suositella: ”pistäkää tuote omasta mielestänne upaan kuntoon ja sitten vaan tilaatte kiinasta 100 miljoonaa launchiin!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Burana-pillereitä on saatavana myös punaisina.
Jari Parantainen

Miksei pilleri ole punainen?

Usein tuotteistaminen tarkoittaa juuri sitä, että tuotteen ulkoisilla ominaisuuksilla on mahdollista kasvattaa myyntiä. Miksi sitten lähes kaikki särkylääkkeet ovat edelleen valkoisia pillereitä? Toivottavasti lääketehdas ei ole kysynyt asiaa asiakkailtaan.

Tuotteistaminen kannattaa aloittaa lopusta
Jari Parantainen

Tuotteistaminen kannattaa aloittaa lopusta

Mistä tuotteistaminen kannattaa aloittaa? No, tuotteistaminen kannattaa aloittaa lopusta tietenkin. Käänteinen marssijärjestys antaa projektille lentävän lähdön.

Palvelun tuotteistaminen -opas, Jari Parantainen

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

New call-to-action