Vasemmisto on paniikissa. Se johtuu siitä, että hallituksen sote-uudistus lisää kilpailua. Jonkin hämärän logiikan perusteella kilpailu on paha asia.
Esimerkkinä toimikoon demaribloggari Saku Timosen tuore parkaisu:
”On ihan selvää, että samoja palveluja ei tuoteta sekä yhteiskunnan verovaroin että yksityisen sektorin tuottamana, vaan palvelutuotanto kilpailutetaan. Tätä Kokoomus on ajanut koko ajan. Julkinen sektori osallistuu tietenkin kilpailuun, mutta se ei tule pärjäämään kansainvälisille suuryrityksille. Niillä on varaa tehdä ensi alkuun kustannusten alle menevä tarjous ja kun ne ovat vakiinnuttaneet asemansa, niin alkaa rahastus.”
Nyt pitäisi siis huolestua siitä, että joku uhkaa hoitaa sairaamme nykyistä tehokkaammin. Jotenkin olin kuvitellut, että se oli koko sote-harjoituksen tarkoituskin.
Erityisen paha asia tuntuu olevan se, että tuo voittoisa yritys on ulkomaisessa omistuksessa. Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi se on niin väärin.
Kuitenkin Saku Timonen kirjoittaa blogiaan tietokoneella, josta ei löydy ensimmäistäkään suomalaista komponenttia.
Jos Timonen olisi todella johdonmukainen ja isänmaan asialla, kai hän olisi ostanut kotimaisen julkishallinnon suunnitteleman ja rakentaman läppärin.
Miksei hän sitten tehnyt niin? Nythän tietokonevalmistajan (mahdolliset) voitot valuvat ulkomaisiin veroparatiiseihin.
Se johtuu vain siitä, että jos virkamiehemme kokoaisivat tietokoneita, ne maksaisivat vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin ulkomaiset kilpailijansa. Edes kymmenkertainen hinta ei yllättäisi ketään.
Jos saan arvata, Timonen on jopa härskisti vertaillut useita vaihtoehtoisia tuotteita. Sitten hän on ostanut niistä sen, joka tuntui tarjoavan parhaan vastineen rahalle.
Timonen siis ajoi kylmästi omaa etuaan. Hän kilpailutti toimittajia. Hän tuskin mietti sekuntiakaan, millainen kapitalistisika jossain ulkomailla törsää nyt hänen rahojaan ties mihin turhuuteen.
Miksi sairaala on kuitenkin eri asia? Kiinnostaako potilasta todella se, kuka seinät ja sängyt omistaa? Eikö tärkeintä ole se, että hän saa hyvää hoitoa niin edullisesti kuin ikinä mahdollista?
Timonen on huolissaan myös siitä, että kerran asemansa vakiinnuttanut toimittaja alkaa pian rahastaa asiakkaitaan. Siinä hän on aivan oikeassa.
Juuri siksi meillä ei ole varaa siihen, että Suomeen vakiintuisi vain virkamiesten monopoliin perustuvia terveysasemia tai sairaaloita.
Markkinataloudessa yksikään toimittaja ei koskaan vakiinnuta asemiaan yhtään mitenkään. Asiakkaat ostavat myyjältä vain tasan niin kauan, kun se on paras vaihtoehto.
Kilpailu on siis aivan erinomainen asia. Mitä enemmän kilpailevia vaihtoehtoja riittää, sitä varmemmin saamme edullisia terveyspalveluja.
Yrityksen voitto on korvaus siitä, että se tuottaa hyödyllisiä asioita edullisemmin kuin virkamies.
