Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Anne Berner epäonnistui turhan hitaasti

Picture of Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Pian saan luetuksi loppuun perjantain lukupiirin kirjan The Tools of Titans. Se on 700-sivuinen kokoelma vinkkejä ja neuvoja kiinnostavilta tyypeiltä, joista useimpia Tim Ferriss on haastatellut podcast-sarjaansa varten.

Useat miljonäärit tai miljardöörit mainitsevat opuksen sivuilla,  että epäonnistuminen on yliarvostettua.

Sijoittajamaailman supertähti Marc Andreessen ihmettelee, miten jotkut startupit ovat ehtineet kääntää suuntaansa joka kerta, kun hän tapaa yrittäjiä uudelleen. Nykyisin niin muodikkaasta pivotoinnista on tullut pakkomielle ja kätevä kiertoilmaisu haahuilijoille.

PayPalin perustaja & sarjayrittäjä Peter Thiel taas toteaa, että useimmat eivät opi epäonnistumisista yhtään mitään – etenkin kun taustalla on yleensä useita syitä yhtäaikaa.

Twitterin toimitusjohtaja Jack Dorsey pitää fail fast -kehotusta neuvoista surkeimpana.

Mutta nyt kannattaa olla tarkkana. Olen silti sitä mieltä, että jos epäonnistua pitää, turpaan kannattaa ottaa mahdollisimman vikkelästi.

Pohditaanpa Anne Bernerin touhuja vielä kerran. Vaikka toimittajat ovat vatvoneet liikennekaaren karua kohtaloa loputtomasti, ehkä tuote- ja palvelukehittäjät voisivat oppia tragediasta jotain.

Ministeri Berner nimenomaan päätti epäonnistua hitaasti. Se oli huono juttu kaikkien kannalta.

Jos hän sen sijaan olisi epäonnistunut nopeasti, aikaa ja rahaa olisi säästynyt valtavasti.

Bernerin liikenneprojekti eteni niin, että ensin ministeri, virkamiehet ja asiantuntijat pakersivat pitkää päivää koko syksyn. Lisäksi ministeriö tilasi 17 ulkopuolista selvitystä, joista se maksoi yli 300 tonnia.

Kampaviineriä kului kahmaloittain. Ministeriö julkisti 26.1.2017 tiedotteen, jossa se kertoi yhteensä 99 liikennekaaren valmisteluun liittyvästä kokouksesta. Niistä ensimmäiset oli pidetty huhtikuussa 2016.

Maanantaina 16. tammikuuta 2017 Berner marssi kameroiden eteen. Hän esitteli 158-sivuisen Parempia väyliä – sujuvampaa liikennettä -selvityksen. Tai ehkä se tosiaan oli jo esitys, mikä tuntui tulevan muille ministereille yllätyksenä.

Kuten tunnettua, ministerin ehdottavasta selvityksestä tai selvittävästä ehdotuksesta nousi vallan kauhia älämölö.

Suomalaiset ovat esimerkiksi purnanneet ankarasti siitä, että aikanaan vuonna 1958 tilapäiseksi aiottu autovero on roikkunut riesanamme pian 60 vuotta. Mutta kun Berner nyt ehdotti sen lakkauttamista, eihän se tietenkään käynyt kenellekään.

Turha tulla minulle jupisemaan, että suomalaiset muka vihaavat verojaan.

Entä jos Berner olisi valinnut toisin? Miten hän olisi voinut epäonnistua nopeasti?

Ministeriössä olisi käynnistetty kahden viikon mittainen projekti. Ehkä olisin kutsunut jaksoa ihan itse keksimälläni nimellä Sprint.

Pyrähdyksen tuloksena olisi syntynyt viisisivuinen, hyvin epätäydellinen pläjäys.

Sille sopisi (toinen ihan itse keksimäni) nimi Minimum Viable Product. Eli MVP näin tuttujen kesken.

Sitten ministeri olisi kiskonut myyntipöksyt jalkaansa ja buukannut muutaman asiakaskäynnin. Ekana olisi kannattanut käydä kauppaamassa valtiovarainministeri Petteri Orvolle (nimi taivutettu tahallaan oikein) ajatus, että kohta hänen budjettinsa tulopuolelta haihtuisi 1,6 miljardia euroa.

Seuraavaksi Bernerin olisi pitänyt piipahtaa Merikasarmilla tsekkaamassa, miten tärkeitä ulkoministeri Timo Soinin taksia ajavat sukulaiset todella ovat. Oikein fiksu kauppahenkilö olisi vieraillut jopa demareiden ja vihreiden juttusilla.

Jos jokin MVP:n perusidea ei kerta kaikkiaan olisi uponnut, ministeriön tuotekehitysryhmä olisi viilannut uuden MVP:n. Ja eikun taas myymään.

Näin olisi selvinnyt kuukaudessa, mikä käy kaupaksi ja mikä ei. Asiakkaista olisi tuntunut, että myyjä on kiinnostunut heidän näkemyksistään. Rahaa olisi kulunut mitättömän vähän. Ja mikä Bernerin kannalta tärkeintä, hän ei olisi menettänyt kasvojaan.

Miksi kiinnitin huomiota erityisesti Bernerin katastrofiin?

Siksi, että olen itse pönttöillyt samalla tavalla vain neljä vuotta sitten. Sadantonnin sijaan olisin päässyt samaan tulokseen kymppitonnillakin. Kutsun oppituntia edelleen nimellä Extreme Executive MBA.

Myy ensin naurettavan epätäydellinen prototyyppi. Viilaa se kuntoon vasta, kun joku on ostanut.

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Asiakkaan ongelma_1200px
Riikka Nurmi

Mistä niitä asiakkaiden ongelmia löytää?

Asiakkaan ongelma on keskeinen asia onnistuneessa tuotteistuksessa. Asiakkaan ongelmia ei tarvitse lähteä etsimään kovinkaan kaukaa. Yrityksessä asiakastietoa kertyy valtavasti ja tekoälyä kannattaa hyödyntää sen analysoinnissa.

nancy-hughes-CswOWBovmVs-unsplash
Minna Elomaa

Tukeeko palveluvalikoima strategiaasi?

Palveluvalikoimalla on yllättävänkin suuri vaikutus toiminnan tehokkuuteen ja kannattavuuteen. Missä kunnossa palveluvalikoimasi on? Tukeeko se strategian tavoitteita vai kaipaisiko se läpikäyntiä?

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.