Kävin toissailtana pitämässä puheen tilitoimistoyrittäjille. Jälkikäteen kuopiolainen Pentti Hiltunen Protempore Oy:stä otti yhteyttä.

Taloushallinnon ammattilaisemme mainitsi liiketoimintamallistaan pienen, mutta poikkeuksellisen yksityiskohdan.

“Minä liikun, ei asiakas.”

Pentillä on tapana käydä asiakkaidensa luona vähintään kerran kuukaudessa. Samalla hän poimii mukaansa mahdolliset kirjanpitoon kuuluvat liput & laput, vaihtaa kuulumiset ja pitää silmänsä auki.

Usein käy myös niin, että hän saa tilaisuuden tarjota osaamistaan johonkin palkanmaksajansa ongelmaan.

Pentin käytäntö on sikäli veikeä, että teknisesti ottaen hän haaskaa sekä omaa että asiakkaansa aikaa. Molemmat osapuolet nimittäin näkevät Netvisor-järjestelmästä täsmälleen samat dokumentit ja kirjanpidon tilanteen joka tapauksessa.

Silti jokainen ymmärtää heti, että Pentin palvelu on silkkaa luksusta. Puhumattakaan siitä, minkä viestin se antaa hänen asenteestaan.

Minä palvelen. Sinä olet kuningas.

Sattumalta pisti silmään eilisestä Kauppalehdestä lyhyt juttu kotilääkäripalveluita tarjoavasta Doctagon Ab:sta.

On siinäkin firmalla vanhanaikainen bisnesmalli, ajattelin.

Kallispalkkaiset lääkärit harhailevat kaiken maailman lähiöissä kuin pahaiset pitsakuskit. Taitavat poloiset elää vielä jossain 1950-luvun romanttisessa haavemaailmassa.

Tai niinhän sitä luulisi. Viidessä vuodessa Doctagonin liikevaihto on kasvanut 700 000 eurosta yli 11 miljoonaan! Tulostakin tuli 750 tonnia.

Eilen joku nuori neitonen soitti Alexandria-pankkiiriliikkeestä (firman nimi on kirjoitettu tahallaan oikein*).

Mitä buukkaaja ehdotti?

Tietenkin hän kutsui käymään lähimmässä toimipisteessään! Asiakkaan on aina mentävä pankkiirin luo, ei koskaan päinvastoin.

Mikähän siinä mahtaa olla, ettei yksikään pankin myyjä pysty repimään persettään irti penkistä?

Ei taida pönöttävä pankkiiri vieläkään tajuta, millaisen viestin ikiaikainen käytäntö antaa hänen asenteestaan. Puhumattakaan siitä, ettei rahoituksen tai sijoittamisen asiantuntija viitsisi soittaa itse. Hän panee satunnaisen juoksutytön asialleen.

Japanissa autokauppiaskin kiertää ovelta ovelle. Jos joku haluaa koeajaa pirssin, myyjä kärrää sen kiltisti ostajan kotiportaiden eteen. Suomessa moista hulluutta olisi tietenkin aivan turha ehdottaa.

Asiakas maksaa palvelusta. Se tarkoittaa, että sinä teet paskahommat hänen puolestaan. Matkustaminen on yksi niistä.

* Miksi jokainen pankki katsoo asiakseen raiskata suomen kieltä? Onneksi Sampo Pankki sentään vaihtaa nimensä oikeakieliseksi. Pian se on Danske Bank.