Yritys myy terveellistä elämäntapaa. Se on aivoin, reilu ja rento. Me fiksut, vastuulliset asiakkaat olemme kuin yhtä perhettä.

Jawbone UP -ranneke on koristanut oikeaa kättäni runsaan vuoden. Se laskee askeliani ja kertoo, miten on uni maistunut. Kaloreitakin on helppo vahtia, jos etureppu uhkaa turvota.

Harmi vain, että donitsin omistajat kärsivät parista ikävästä muotoiluongelmasta.

Ensinnäkin värkki putoaa ranteesta huomaamatta, jos se jää puristuksiin vaikkapa käsivarrella kulkevan kauppakassin vuoksi. Vaimoni kadottikin ensimmäisen rannekkeensa jo parissa viikossa.

Itse taas hukkasin hiljattain Jawbonen latauspistokkeen hatun. Nyt rannekkeeni päässä törröttää siis paljas liitin.

Löysin valmistajan verkkosivuilta ohjeita:

  • Jokainen asiakas saa tilata yhden Jawbone UP -korkin maksutta.
  • Krooniset tunarit voivat ostaa kolmen hatun pakkauksia noin 10 euron hintaan.

Naputtelin sähköpostia Jawbonen tukeen, joka sijainnee Englannissa. Tiedustelin maksutonta varaosaani.

Parin päivän päästä Khurshid vastasi, että voin tilata hattuni suoraan tähän tarkoitukseen tehdystä palvelusta. Ampaisin hakkaamaan tietoni lomakkeelle.

Systeemi ilmoitti, ettei haluamaani väriä ole varastossa. Se pyysi ottamaan yhteyttä Jawbonen tukeen. Siis sinne, jonne olin viestinyt jo alun perin.

Koska olen tunnetusti maailman kärsivällisin ja empaattisin olio, kirjoitin taas sähköpostia.

Tällä kertaa Andrew vastasi, että hän on nyt armollisesti lähettänyt varaosani. Se saapuisi arviolta 5–15 työpäivän kuluttua, eli jonkin jättietanan kyydissä. Ja jos ei saapuisi, sitten pitäisi mieluummin häiritä paikallista postia kuin heitä.

Haloilmiö on nyt tehnyt tehtävänsä. Mitä pidemmälle tämä sinänsä vähäpätöinen prosessi etenee, sitä surkeammalta tuotekin alkaa tuntua.

Jawbone on mainio esimerkki siitä, miten kamreerit sabotoivat bisneksiä. Tuotteen äiti tai isä on ensin onnistunut rakentamaan rentoa meininkiä uhkuvan brändin. Valitettavasti hän on joutunut palkkaamaan myös niitä, joiden homma on huolehtia arkirutiineista.

Jokainen asiakas tajuaa mikrosekunnissa, ettei yrityksen käytännössä ole järjen häivää. Miksei rannekkeen mukana tule heti puolta tusinaa suojahattua jo myyntipakkauksessa?

Yhden varaosan tuotantohinta tuskin ylittää 20 senttiä. Mutta jokainen maksuttoman kikkulan toimitus maksaa kymmeniä euroja. Jos kaltaiseni urvelot pommittavat sähköposteillaan, kulut kasvavat vikkelästi satasiin.

Miten Jawbone on päätynyt älyttömään menettelyynsä? Voin kuvitella ainakin pari perustelua:

    1. Jos rinkulan mukana tulisi varaosia, Jawbone tunnustaisi, että tuotteessa on suunnitteluvirhe. Ja sitähän se ei tietenkään voi tehdä. Ongelma on huolimattomissa asiakkaissa, ei laitteessa.
    2. Osa käyttäjistä on ärsyttäviä, vastuuttomia huithapeleita. Eihän kamreeri voi ruokkia sellaista käsitystä, että tunarit saisivat kadotella suojakorkkejaan mielin määrin. Maksakoot perkeleet, jos eivät osaa pitää kamojaan tallessa!

Äkkäsin tasan päinvastaisen esimerkin, kun teetin taloomme remonttia viime syksynä. Pihamme siirtolavalle kertyi ämpäreitä. Niihin oli kuivunut lattialaattojen saumauslaastia.

Rakennusmiehemme Esa selitti, että sanko maksaa pari euroa. Sen puhdistamiseen kuluu helposti 10 minuuttia. Siitä jo tyhmäkin laskee, että hukattu työaika maksaisi moninkertaisesti hyötyyn nähden.

Ehta pikkusieluinen, yhteiskuntavastuusta paasaava kamreeri olisi moisesta haaskauksesta kauhuissaan. Itse olin vain tyytyväinen, että meillä huseerasi niin maalaisjärkinen ammattilainen.

Vaikkei asiakas ole aina oikeassa, jätä hänen kasvattamisensa äidin / puolison / koulun / armeijan / työnantajan / oikeuslaitoksen tehtäväksi.