Alun perin Maija oli armoitettu kotikokki. Hän loihti lietensä ääressä mahtavaa apetta. Ystävät ja sukulaiset ahmivat. Napa paukkui ja naama kiilsi.
Lopulta eräs vieraista meni möläyttämään kohtalokkaan kommenttinsa:
”Sinun pitäisi perustaa ravintola. Se olisi varma hitti!”
Seurue kannatti ajatusta (lievässä hiprakassa). M otti kohteliaisuudeksi tarkoitetun heiton puoliksi tosissaan.
Hän alkoi pyöritellä mielessään romanttisia mielikuvia siitä, miten iloiset seurueet jonottaisivat hänen söpöön ristoranteensa.
Pöytiin sopisivat kivan pirtsakat ruutuliinat. Lankkulattia saisi olla vähän sellaista rustiikkia. Valkosipuli tuoksuisi ihanasti. Kaikki ylistäisivät kokkimme taitoja.
Ikävä kyllä samasta korttelista vapautui sopiva katutason liikehuoneisto. Sellainen vapautuu aina, koska edellinen pitsanpaistaja iskee hanskat tiskiin. Mikä lie luuseri.
No, ei se tila ehkä sittenkään ollut ihan ideaali. Mutta saihan siitä itse remppaamalla tosi ihanan. Toki pieni laina tarvittiin. Mutta sitä varten pankit on keksitty.
Koitti avajaispäivä. Se nyt oli vähän sellaista sekoilua. Vasta harjoiteltiin rosesseja. Mutta pitsa oli taivaallista.
Kolme vuotta myöhemmin seuraava rempparyhmä kärräsi Maijan unelmat siniselle siirtolavalle.
Mitä ihmettä? Mitä tapahtui?
Maija päätti heti alusta saakka keskittyä vahvuuksiinsa. Bisneskirjojen mukaan sellaiset yrittäjät menestyvät.
Kaikki tylsät jutut hän päätti ulkoistaa heti alusta saakka. Tai ainakin sitten, kun ravintola tuottaisi jotain.
Muutamat tosi boooring -osastolle kuuluvat kysymykset jäivätkin vaille vastauksia – joko kokonaan tai suurimman osan ajasta:
- Miten firma erottuisi seuraavassa korttelissa kymmenen vuotta toimineesta kilpailijasta?
- Mistä löytyisi käyttöpääomaa, jos tukku ei myisi luotolla?
- Miten ravintolaa kannattaisi markkinoida?
- Kenen homma olisi rekrytoida ja kouluttaa jatkuvasti vaihtuvia työntekijöitä?
- Kuka hoitaisi esimiestyöt ja laatisi vuorolistat?
- Mistä raaka-aineet ja siivoustarvikkeet kannattaisi ostaa?
- Kuka huolehtisi terveystarkastajan laatimasta nakkilistasta?
- Miten tuotteet kannattaisi hinnoitella?
- Kuinka reklamaatiot pitäisi käsitellä?
- Mitä pitäisi tehdä karmean kalliille hävikille?
- Kuka pyörittäisi taloushallintoa?
- Miten työvälineet, kalusto ja koneet pidettäisiin kunnossa?
- Kuka päivittäisi ruokalistoja, työohjeita ja tuotekuvauksia?
- Millaiset tuotepakkaukset tarvittaisiin noutoasiakkaille?
- Kuka vastaa kassa- ja tietojärjestelmän ylläpidosta?
Listan täsmällinen sisältö ei ole oleellinen. Se sen sijaan on tärkeää, mitä luettelosta ei löydy.
Jumankekka: missä on herkullisesti höyryävä pitsa?!
Sepä se: ravintolassa(kin) itse tuote on vain tekninen yksityiskohta.
Arki on 95-prosenttisesti markkinointia ja johtamista. Se on byrokratiaa, jankuttamista ja ongelmien ratkomista. Se on laadunvalvontaa, tarjouksia, ostotoimintaa ja ekseleiden naputtelua.
Romanttisinta on roskisten tyhjentäminen. Tuoksut tupruavat lähinnä yrittäjän kainaloista.
Pitsanpaistajan kirous ajaa tuhansia kädettömiä leipureita yrittäjiksi joka vuosi. Mikä on sinun pitsasi?
