Juttelin taannoin tutun yrittäjän kanssa. Hän taivasteli, miten monet hiukan (lue: 20 vuotta) nuoremmat yrittäjäkollegamme ovat vinksahtaneet. He nimittäin tekevät tahallaan huonoa tulosta. Mitä ihmettä
Toukokuun lukupiiri on vuorossa perjantaina 26.5. klo 9:15. Webinaari on maksuton. Se kestää 45 minuuttia. Ruodittava kirja on nimeltään Zero to One: Notes on Start Ups, or
Vincitillä on vain joko a) tyytyväisiä asiakkaita tai b) entisiä asiakkaita. Kroonisesti tyytymättömistä sen sijaan irtaudutaan hellästi, mutta jämerästi.
Voitontavoittelu kannustaa yritystä säästämään kulujaan. Se rokottaa meitä veronmaksajia vähemmän kuin julkisesti rahoitettu kilpailijansa.
Pian saan luetuksi loppuun perjantain lukupiirin kirjan The Tools of Titans. Se on 700-sivuinen kokoelma vinkkejä ja neuvoja kiinnostavilta tyypeiltä, joista useimpia Tim Ferriss on haastatellut podcast-sarjaansa
Kuulin pari tuntia sitten, että Patrian tietohallintojohtaja ja tietokirjailija Sari Torkkola voitti Lean-teoksellaan vuoden 2016 parhaan bisneskirjan palkinnon. Onnittelut Sarille hienosta suorituksesta! Toki kisan ratkaisu oli jo
En viitsinyt edes vilkaista, miten sanakirja määrittelee ryhmätyön. Arjessani se joka tapauksessa näkyy niin, että muikeaa liksaa nostavat asiantuntijat kokoontuvat jakamaan vastuuta toinen toistaan hienommissa neuvotteluhuoneissa. Toki
Nordean asiakas purnasi Hesarissa (23.11.2016), että pankki oli tentannut hänen tallettamansa käteisen alkuperää. Puhelimitse asiaa ei voitu hoitaa. Kamreeri oli komentanut alamaisensa konttorille kuulusteltavaksi nenätysten. Pari päivää
Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia
Suomen Kuvalehti kertoo tuoreessa jutussaan (44/2016), miten saksalainen putkiremppa valmistuu yli kymmenen kertaa nopeammin kuin suomalainen. Jutusta näkyy karusti reaktio, johon olen törmännyt urani aikana lukemattomia
Pari vuotta sitten näytti siltä, että Suomen meriteollisuus on kanttuvei. Sitten syyskuussa 2014 saksalainen Mayer osti Turun telakan. Yhtäkkiä näkymät muuttuivat rajusti. Nyt turkulaiset hukkuvat tilauksiin.
Kauppalehden pääkirjoitus toisti alkuviikosta (12.9.2016) huolta, että perustulokokeilu on menossa päin prinkkalaa: ”Kokeiluun kelpuutettava 2000 hengen joukko on kuitenkin suppea. Tiukka rajaus heikentää tutkimustuloksen luotettavuutta.”
Hesari kertoi eilen (2.6.2016), että Supercellin perustaja Ilkka Paananen kävi luennoimassa Lauttasaaren lukiossa. Hän kylvi harhaoppeja startup-yrittämisestä liiketaloutta opiskeleville nuorille. Toimittajan kirjaamat ohjeet olivat tällaisia: ”Suurissa
Provad Oy:n projekti päättyy tänään klo 13 alkavaan loppukatselmukseen. Olemme pohtineet firman palvelubisnekselle viestinnän linjaa, joka erottuisi tavallisen tylsästä konsulttijorinasta. Ensimmäisen työkokouksemme päätteeksi järjestin äänestyksen.
Tunnen puolisen tusinaa fiksua yksinyrittäjää. Lounaskeskustelumme ajautuvat toistuvasti samaan suuntaan: ”Mahtava liikeidea, eiköhän perusteta uusi yhteinen firma!” Siinä sitä sitten hehkutellaan muutamia minuutteja, kunnes alkaa
Johtaminen koostuu seitsemästä työvaiheesta. Tehtävä on periaatteessa yksinkertainen. Käytännössä johtajan työ on yksi maailman vaikeimmista. Siksi parhaiden johtajien vuosipalkat nousevat Suomessakin miljooniin.
Kestävä päätös ei synny umpiossa arpomalla. Fiksu johtaja on utelias tiedustelija. Lähteinä toimivat asiakkaat, työntekijät, kollegat, esimiehet, kilpailijat, viranomaiset, poliitikot, etujärjestöt, tiedotusvälineet, kirjat, ammattijulkaisut, sosiaalinen media jne.
Kaikki vihaavat esimiehiä, jotka eivät osaa päättää. Huonokin päätös on usein parempi kuin ei päätöstä lainkaan.
Työntekijä kaipaa päätösten perusteluja. Mitä päätös tarkoittaa hänelle? Mikä muuttuu? Henkilöstön yleisimmät purnaukset kumpuavat esimiesten onnettomista viestintätaidoista:
Liian usein esimies luottaa yksittäiseen sähköpostiviestiinsä.
Todellisuudessa johtaminen edellyttää jatkuvaa jankuttamista.
Yksinkertaisiakin viestejä on toistettava päivästä ja viikosta toiseen, jotta edes osa työntekijöistä sisäistäisi ne.
Johtajan on maltettava purkaa päätöksensä konkreettisiksi tehtäviksi ja delegoida ne alaisilleen.
Moni johtaja ei uskalla kieltäytyä, kun alainen delegoi tehtävän takaisin pomolleen. Johtajasta tulee pullonkaula. Hänen pitäisikin palauttaa delegoivat alaisensa ruotuun ja muistuttaa, mistä heille palkkaa maksetaan.
Johtajan on autettava alaisiaan niin, että he selviävät tehtävistään. Se ei silti tarkoita, että hänen pitäisi puuttua alaistensa töiden yksityiskohtiin.
Nykyaikainen johtaminen on usein paapomista. Johtaja pelkää, että edellyttäminen on epäkohteliasta. Lisäksi hän välttelee alainen-sanaa ja keksii sille hempeitä kiertoilmaisuja.
Todellisuudessa työntekijää hämmentää, jos esimies ei edellytä mitään. Tulokset tuntuvat olevan pomolle yhdentekeviä.
Päivittäinen kannustava ja korjaava palaute on johtajan tärkeimpiä työvälineitä. Toki kehuminen on helpompaa kuin kritiikki. Silti esimiehen tulisi puhua suoraan myös surkeista tuloksista.
Hyvä esimies ei koskaan sorru parjaamaan henkilöä. Hän keskittyy tuloksiin.
Johtaja saattaa kuvitella, että hänen kannattaa suoltaa vain myönteistä palautetta. Mutta sekin on tuhoisaa, jos jokainen näkee, ettei jatkuviin kehuihin ole aihetta.
