Juhana Torkki on taas ahkeroinut. Perjantaina posti kiikutti pöydälleni hänen upouuden kirjansa Tarinan valta. Torkki pohtii (aina yhtä) ajankohtaista aihetta: mikä otus se tarina oikeastaan
Viime vuonna päädyin monta kertaa puhekeikalle, jonka tilaaja oli ryhtynyt uudistajaksi. Perinteinen luokka tai luentosali on kuulemma tylsä. Niinpä järjestäjä päätti raahata porukkansa vaihteeksi johonkin
Vietän toimistopäivää. Jos olisin kiltti joopajoo-mies, työlistani näyttäisi tältä: Allekirjoittaisin palvelusopimuksen, joka alkaa 12 kuukauden määräaikaisella jaksolla. Tosin haluaisin sataprosenttisen hintatakuun ja sekunnin irtisanomisajan. Vastaisin
Jättikokoiset, mehukkaat Jonagold-omenat olivat loppuneet! Kauppias oli kaatanut laariin jotain mitätöntä miniomenaa. Katselin korviketta. Kasan päällä roikkuvassa lapussa luki, että lajike on Melinda Golden. En
Politiikan toimittaja Juha-Pekka Raeste kirjoitti eilen (HS 2.12.2013) demareista ja vastapuolen populisteista. Hurmahenkisiä oikeistohihhuleita pelästyneet saattavat sännätä äänestämään SDP:tä eurovaaleissa. Toisin sanottuna Jutta Urpilaisen kannattaisi lähettää
Paavo lähetti vinkin. Ylen Strada-ohjelmassa oli käsitelty kiinnostavaa aihetta: Pitäisikö huonosta kulttuurituotteesta saada rahat takaisin? Toimittaja Ivan Puopolo kysyi hyvän kysymyksen. Miksi teatteri tai elokuvateatteri
Kesällä vaimoni tilasi villatakin ulkomaisesta verkkokaupasta. Pakettia ei alkanut kuulua. Myyjän asiakaspalvelu lupasi monta kertaa hoitaa asian. Tavaraa ei vain näkynyt. Lopulta vaimoni yritti perua
Kuntosalini lähetti kaksisivuisen uhkauskirjeen. Suoraveloitukseni muuttuu e-laskuksi tai suoramaksuksi. Suurin osa suomalaisista on saanut vastaavia viestejä pankeilta, vakuutusyhtiöiltä, teleoperaattoreilta ja lehtitaloilta. Kaikkien näiden ukaasien viesti on
Vaimoni mielestä olen kaikkien alojen asiantuntija. Mutta hän on väärässä. On jopa sellaisia aiheita, etten ymmärrä niistä tuon taivaallista. Etenkin vuosittain toistuva tupo-tupina menee yli
Seikkailuni remonttibisneksen syövereissä jatkuvat. Vastaan on tullut kaikenkarvaisia ”myyjiä”, joilta ostaminen vaatisi epäinhimillisiä kykyjä. Mutta on joukossa poikkeuksiakin. Esimerkiksi keittiömme kalusteista vastaavan Puustellin* palvelu on
Vuosia sitten ramppasin Xeroxin päämajassa Espoon Perkkaalla alvariinsa. Asiakkaille oli varattu pysäköintipaikkoja pihalta pitkä rivi. Mutta niistä oli pulaa. Toiset olivat kuitenkin tasa-arvoisempia kuin toiset.
Kaipasin aamulla mustaa huumoria. Naputtelin selaimeeni hakusanaksi ”visiomme”. Hittejä tuli 25 tuhatta. Tässä yksi listan alusta: ”Haluamme olla ylivoimaisesti halutuin kumppani sidosryhmille (asiakkaat, tavarantoimittajat ja
Pertti Haaparanta ihmettelee Akateemisessa talousblogissa, miksi niin monet haluavat lietsoa kriisitietoisuutta. Hän viittaa esimerkiksi vakavasti otettavien lehtien pääkirjoituksiin. Itse kiinnitin huomiota Talouselämän pääkirjoitukseen elokuun lopussa (30.8.2013).
Uusin kirjani lähti painoon viime viikolla. Sen nimi on Tuotepäällikön pelastuspakkaus. Kauppaan se ehtinee vielä syyskuun aikana. Tuotepäällikön homma on merkillinen sattumavirka, johon ei voi
Projektiryhmä oli äänestänyt selkäni takana. Vielä edellisenä päivänä palvelun hinnaksi oli sovittu kymppitonni. Illan ja yön aikana lukema oli kutistunut hikiseen 500 euroon. Kun utelin
