Hannu Kostiainen lähetti kirjeen. Hän on Vattenfall Oy:n toimitusjohtaja. Hannu halusi varmistaa, että jatkaisin hänen asiakkaanaan myös maaliskuun 2016 jälkeen. Ensin heitin tarjouksen puoliksi vahingossa
Nimimerkki Hyvätuloinen kirjoitti Hesarin mielipidesivulle (8.10.2015), että hän haluaisi maksaa laadukkaasta päivähoidosta huomattavasti nykyistä enemmän. Pekka Pohjola säesti palstalla seuraavana päivänä, että hyvätuloisten lapsilisiä, vanhempainrahoja,
Posti kiikutti pienen ylläripaketin Otaniemeen. Riemukseni löysin sieltä tupituoreen sinikantisen kirjan nimeltään ”Puhevalta käyttöön!”. Puhekouluttaja Juhana Torkki on taas ahkeroinut. Olen Juhanan pitkäaikainen fani. Hänen ensimmäinen
Asiakkaani järjesti maksuttomia parin tunnin mittaisia aamiaistilaisuuksia. Tarjolla oli kiinnostava puhuja. Pöydät notkuivat ruokaa. Kaiken kukkuraksi jokainen vieras sai lahjan. Ongelma oli vain se, että no
Aller Median digitaalisen liiketoiminnan johtaja Laura Avonius kirjoitti hiljattain diginatiivien metkuista jutussaan ”Vapaat työajat ja riittävästi kahvia”. Avonius kertoo ohjelmistoalan ”ammattilaisesta”, joka ei viitsinyt saapua (nimenomaan häntä varten)
Olen tunnetusti äärettömän kärsivällinen ihminen. Siksi onnistuin ostamaan verhoilijan palveluja. Tai no, ”palvelu” olisi tässä tapauksessa törkeää liioittelua. Se on sama kuin jos kutsuisin demareita matikkaneroiksi. Pikemminkin
Kun ostaja empii, Pertsa Perusinsinööri luulee, että hän tarvitsisi tekonahkaiseen salkkuunsa parempia ratkaisuja. Todellisuudessa hän tarvitsisi parempia ongelmia.
Pari päivää sitten asiakkaani projektiryhmä pohti, miten kauan tarjouksen toimittaminen saisi kestää. Porukka tunnusti, että heidän firmansa saattoi olla hitaan hissukan maineessa. Joku ehdotti, että 24 tuntia olisi
Tiina Räisänen lähetti eilen linkin mainioon kirjoitukseen ”Miten menestyä julkishallinnon tarjouskilpailussa”. Tässä tekstin huipennus: ”Niinpä [myyjä]kandidaatteja ei ole oikeastaan syytä tavata henkilökohtaisesti, eikä tarjouksensa perään kannata
Kuulin kuolevan Martelan viimeisen korahduksen viikko sitten. Firma oli sähköpostittanut epätoivoisen avunpyyntönsä. Liikutuin tutkaani osuneesta orvosta anomuksesta niin paljon, että lähetin vastaukseksi ostosignaalin heti. Olisin tilannut niin hyvän
Jostain syystä olen saanut muutamassa päivässä monta hätäviestiä. Yrittäjät kyselevät, voisinko auttaa. Liiketoiminta kuulemma piiputtaa. Miten yrityksestä saisi kannattavan? Olen joskus sortunut ja karauttanut paikalle. Yleensä
Moni kääntyi jo ovelta, kun näki tilanteen. Jono mutkitteli niin kauas, ettei sen toista päätä näkynyt. Lapset itkivät kuumissaan. Aikuiset lohduttivat, että enää kolme varttia.
Vietän toimistopäivää. Jos olisin kiltti joopajoo-mies, työlistani näyttäisi tältä: Allekirjoittaisin palvelusopimuksen, joka alkaa 12 kuukauden määräaikaisella jaksolla. Tosin haluaisin sataprosenttisen hintatakuun ja sekunnin irtisanomisajan. Vastaisin
Kerta olisi sattumaa. Ehkä kaksikin. Mutta kun jo kolmas asiakas valittaa samaa, luultavasti kyse on trendistä. Suomalaiset softatalot lilluvat lirissä. Amerikkalaiset perkeleet tuotteistavat sovelluksiaan sitä
Seikkailuni remonttibisneksen syövereissä jatkuvat. Vastaan on tullut kaikenkarvaisia ”myyjiä”, joilta ostaminen vaatisi epäinhimillisiä kykyjä. Mutta on joukossa poikkeuksiakin. Esimerkiksi keittiömme kalusteista vastaavan Puustellin* palvelu on
