Kotini tuntumassa nököttää iso ostoskeskus. Parkkihallista yläkertaan nousee moottoroitu ramppi tai ”rullamäki”. Siis sellainen, johon voi huoletta puskea katumaasturin kokoiset ostoskärryt. Nousu on niin loiva,
Joitain vuosia sitten Stockmannin Helsingin tavaratalo päätti järjestää naisten kenkähyllyt uudella tavalla. Kun vaimoni näki muutokset, hän marssi kassalle ja purnasi. Pieniä kokoja oli entistäkin
Tarrasin viime viikolla itseäni niskasta. Merkitsin kalenteriini varttitunnin tarkkuudella, mihin työpäivät kuluivat. Aika paloi periaatteessa aivan järkeviin asioihin. Pystyn perustelemaan sekä yhtiökumppanilleni että itselleni, ettå
Eräs tuttu markkinointijohtaja totesi lounaalla, että mainostoimistoista tuttu AD-titteli on aivan älytön. Se on harhautunut valovuosien päähän alkuperäisestä tarkoituksestaan. AD tulee sanoista Art Director, mikä
Viime viikkoina olen saanut seurata sivusta erästä keskustelua siitä, miten myyjän työtä kannattaisi mitata. Kaupparatsu on nimittäin ahkeroinut. Hän on päristellyt hanuri ruvella tuhansia kilometrejä.
Ruben Oskar Auervaara (1906–1964) oli kuuluisa huijari. Hän ehti saada tuomion noin 20 naisen kynimisestä. Auervaaran uhrit lähettivät hurmaajalleen lahjoja vielä vankilaankin, jossa tämä ehti
Puolustusvoimat lemppaa lähes 250 yli 50-vuotiasta naista. Aamun Hesari haastatteli yhtä heistä. Arkistosihteeri Riitta Satela totesi näin: ”Tietenkin siinä tuli mieleen, ettei työni ole kelvannut.”
Tapasin tänään heti aamusta yrittäjän, jonka firma on pärjännyt aika mukavasti jo kymmenisen vuotta. Tuli puhetta edellisestä nousukaudesta. Huomasimme potevamme samaa vaivaa. Kun suhdanteet ovat
Asiantuntija otti yhteyttä sähköpostitse. Hän halusi ostaa koulutuksen. Vastaan kyselyihin aina samalla tavalla. Alkukohteliaisuuksien jälkeen kerron heti hintani ja kysyn, kestääkö ostajan budjetti sen. Osa
Ben Austen pohti elokuun Wired-lehdessä Steve Jobsin henkistä perintöä. Ainakin elämäkertansa perusteella Applen perustaja oli pahimman sortin kusipää. Jobsilla oli tapana haukkua työntekijöidensä tuotokset maan rakoon.
Taas eilen jouduin toteamaan, että tällaisen tavallistakin putkiaivoisemman insinöörin on vaikea käsittää Hesarin toimittajien järjenjuoksua. Ensin pääkirjoitussivulla Paavo Rautio jatkoi irvailua Sauli Niinistön sponsoroiman Ihan
Sain verottajalta kirjeen. Selvityspyyntöjä tulee usein. Osaan näköjään sotkea verosihteerien pasmat alvariinsa. Tällä kertaa ukaasin aiheena oli se, että olen kehdannut lähettää kyseiselle putiikille muikean
Asiantuntijan herkkä ego kärsii, jos joku ehdottaa, että alansa kunkku käyttäisi työssään tarkistuslistoja. Hän nakkelee niskojaan ja tuhisee: ”Ehkä jotkut vähäpätöiset yksityiskohdat jäävät joskus hoitamatta.
Vaimoni pyysi, että toisin hänelle alakerrasta USB-kaapelin. Aloin hilata ahteriani sohvalta. Ilmeisesti venkoiluni näytti työläältä. Puolisoni totesi, ettei asialla ole mitään kiirettä. Päätin lysähtää takaisin sohvalle.
Istuin hiljattain suuryrityksen neukkarissa, jossa suunnittelimme asiakaspaneelia. Tarkoitus on puristaa yrittäjistä vinkkejä: miten iso putiikki voisi palvella pikkufirmoja nykyistä paremmin? Kun tulin hankkeeseen mukaan, raatiin
Johtaminen koostuu seitsemästä työvaiheesta. Tehtävä on periaatteessa yksinkertainen. Käytännössä johtajan työ on yksi maailman vaikeimmista. Siksi parhaiden johtajien vuosipalkat nousevat Suomessakin miljooniin.
Kestävä päätös ei synny umpiossa arpomalla. Fiksu johtaja on utelias tiedustelija. Lähteinä toimivat asiakkaat, työntekijät, kollegat, esimiehet, kilpailijat, viranomaiset, poliitikot, etujärjestöt, tiedotusvälineet, kirjat, ammattijulkaisut, sosiaalinen media jne.
Kaikki vihaavat esimiehiä, jotka eivät osaa päättää. Huonokin päätös on usein parempi kuin ei päätöstä lainkaan.
Työntekijä kaipaa päätösten perusteluja. Mitä päätös tarkoittaa hänelle? Mikä muuttuu? Henkilöstön yleisimmät purnaukset kumpuavat esimiesten onnettomista viestintätaidoista:
Liian usein esimies luottaa yksittäiseen sähköpostiviestiinsä.
Todellisuudessa johtaminen edellyttää jatkuvaa jankuttamista.
Yksinkertaisiakin viestejä on toistettava päivästä ja viikosta toiseen, jotta edes osa työntekijöistä sisäistäisi ne.
Johtajan on maltettava purkaa päätöksensä konkreettisiksi tehtäviksi ja delegoida ne alaisilleen.
Moni johtaja ei uskalla kieltäytyä, kun alainen delegoi tehtävän takaisin pomolleen. Johtajasta tulee pullonkaula. Hänen pitäisikin palauttaa delegoivat alaisensa ruotuun ja muistuttaa, mistä heille palkkaa maksetaan.
Johtajan on autettava alaisiaan niin, että he selviävät tehtävistään. Se ei silti tarkoita, että hänen pitäisi puuttua alaistensa töiden yksityiskohtiin.
Nykyaikainen johtaminen on usein paapomista. Johtaja pelkää, että edellyttäminen on epäkohteliasta. Lisäksi hän välttelee alainen-sanaa ja keksii sille hempeitä kiertoilmaisuja.
Todellisuudessa työntekijää hämmentää, jos esimies ei edellytä mitään. Tulokset tuntuvat olevan pomolle yhdentekeviä.
Päivittäinen kannustava ja korjaava palaute on johtajan tärkeimpiä työvälineitä. Toki kehuminen on helpompaa kuin kritiikki. Silti esimiehen tulisi puhua suoraan myös surkeista tuloksista.
Hyvä esimies ei koskaan sorru parjaamaan henkilöä. Hän keskittyy tuloksiin.
Johtaja saattaa kuvitella, että hänen kannattaa suoltaa vain myönteistä palautetta. Mutta sekin on tuhoisaa, jos jokainen näkee, ettei jatkuviin kehuihin ole aihetta.
