Pieni yhdysvaltalainen ohjelmistoyritys päivitti ohjelmistonsa – mutta samalla myös sen hinnoittelu muuttui. Uudistus ei mennytkään läpi noin vain: sen sijaan asiakkaat raivostuivat. Mutta oliko kyse
Espoossa sossun jono on venähtänyt sietämättömän pitkäksi. Paikallislehti Länsiväylä julkaisi hiljattain mielenkiintoisen otsikon: ”Neuvontaan voi jonottaa lähes sata ihmistä” Eikö ongelma kuulosta aika yksinkertaiselta? Mutta
Sain Soneralta kirjeen. Kapulaani olisi tarjolla entistä nopeampi nettiyhteys – ja vieläpä entiseen hintaan! Heti otsikon alle on präntätty pari pylvästä. Uutta nopeutta kuvaava palkki
Säveltäjä Pasi Lyytikäinen kettuili ihan näppärästi Helsingin yliopistolle siitä, että putiikki oli lakkauttanut 376 vuotta vanhan musiikinopettajan viran. Pohjimmiltaan Lyytikäinen ei tietenkään valittanut viran lakkauttamisesta. Hänen
Parkkipate iski eilen kello 08:59. Hän jätti tuulilasiin pääsiäishenkisen, kirkkaankeltaisen lappusensa. Yksityisoikeudellista valvontamaksua räpsähti 60 euroa. Tuollaisina hetkinä yrittäjän veri punnitaan. Varsinkin kun olin maksanut
Muutamia kuukausia sitten tilasin kokeeksi The Economist -lehden digiversion. Luulin solmineeni kolmen kuukauden määräaikaisen diilin. Luulin väärin. Hiljattain äkkäsin, että luottokortiltani oli veloitettu jo toisen vuosineljänneksen
Ystäväni Seppo vinkkasi kiinnostavasta tutkimuksesta. Kun nainen myy tuotteen, hän saa siitä jopa 20 prosenttia huonomman hinnan kuin mies. Tulokset perustuvat aitoihin eBay-ostoksiin vuosilta 2009–2012. Data oli peräisin
SDP:n kansanedustaja ja talousajattelija Tuula Haatainen piipahti opintomatkalla Ruotsista. Siellä jokainen saa vapaasti valita, meneekö hän valittamaan vaivojaan yksityiselle vai julkiselle lääkärille. Hallituksessa istuvat ruotsalaiset puoluetoverit eivät
Hesarin hallintopäällikkö Jaakko Lähteenmaa onnitteli itseään kolumnissaan On lottovoitto sairastaa Suomessa (HS 20.2.2016). Hän oli saanut infarktin, jonka hoito maksoi hänelle vain 32,50 euroa. ”Jos tämä kohdalle
Taloustieteilijät käyttävät usein esimerkkeinä vettä ja timantteja. Vaikka vesi on jokaiselle ihmiselle täysin välttämätön hyödyke, se on silti (länsimaissa) puoli-ilmaista. Esimerkiksi Suomessa laadukkainkin hanavesi maksaa
Claudia Goldin on taloustieteen professori Harvardissa. Hän on voittanut monia alansa palkintoja. Ei siis mikään tyhmä täti, vai mitä?
Hän on kuitenkin esimerkki siitä, ettei edes maailman arvostetuimman yliopiston professori hoksaa tuotteistaa osaamistaan.
Marcus osallistui viime vuonna sekä tuotepäällikkö- että hinnoittelukurssilleni. Hän oli törmännyt tuotteistustöissään ongelmaan. Sähköpostiini tupsahti tiukka kysymys: ”Kuinka palveluni myyntikate lasketaan? Olisiko sinulla jokin hyvä
Hyvä Jarno, kerroit eilen (8.12.2015) sekä Hesarin että Kauppalehden julkaisemassa mielipidekirjoituksessasi, että työnantajat kaatoivat yhteiskuntasopimuksen. En nyt osallistu tuohon joutavaan juupas-eipäs-väittelyyn. Mutta silmääni pisti erikoinen väitteesi:
Oululainen Kaleva toisteli kulunutta kauhutarinaa pääkirjoituksessaan VR sai busseista haastajan (7.12.2015). ”Ihannetila ei olisi sekään, että Onnibus nitistäisi kilpailijansa, minkä jälkeen yhtiölle avautuisi mahdollisuus määritellä hinnat halujensa
Hesarissa on taas kärsitty uutispulasta. Sen tietää siitä, että toimittaja joutuu vääntämään sensaatiota jostain aivan älyvapaasta aiheesta. Työnäyte ilmestyi viikko sitten tiistaina lehden taloussivuilla (27.11.2015). Juttu
Insinöörisi saattaa ajatella, että ainoa oikea palvelun hinnoittelu perustuu tuotantokustannuksiin. Vaikka kustannuspohjainen hinnoittelu on maailman yleisin hinnoittelumenetelmä, se on usein myös maailman tyhmin hinnoittelun menetelmä. Se johtaa usein tilanteeseen, jossa yrityksesi menettää rahaa aivan turhaan.
Hinnoittelija saattaa kuvitella, että hänen tavoitteenaan on hinta, josta kukaan ei valita. Se usein varmistaa, että palvelun kate jää alamittaiseksi. Todellisuudessa hinnoittelun tavoite on kerätä mahdollisimman paljon kate-euroja.
Palvelun tai tuotteen kate saattaa olla parhaimmillaan esimerkiksi silloin, kun 20 prosenttia asiakkaista on sitä mieltä, että tuote on heille liian kallis.
Tämä on fakta, jota fiksukin asiantuntija saattaa pitää järjenvastaisena. Se on kuitenkin helppo näyttää toteen yksinkertaisen laskelman avulla.
Lähes aina hyötyyn tai arvoon perustuva hinnoittelu tuottaisi enemmän kate-euroja kuin kustannuspohjainen hinnoittelu.
Asiantuntijan kannattaa laskea tuottamansa hyöty rahaksi. Moni tuotteistaja käyttää laskelmasta nimeä dollarisointi. Kun asiakas näkee tuotteen konkreettisen hyödyn dollarisoituna, hänen käyttämänsä hinta-ankkuri usein vaihtuu.
Hinta-ankkuri tarkoittaa vertailukohtaa, johon ostaja alitajuisesti vertaa myyjän esittämää hintaa. Taitava ratkaisumyyjä osaakin rakentaa asiakkaalle uuden hinta-ankkurin, jonka perusteena on ratkaisun hyöty tai arvo. Se saa paketin näyttämään edulliselta hyötyynsä verrattuna.
Kustannuspohjainen hinnoittelu on muutenkin haitallista kuin kate-eurojen kannalta. Kustannuksiin perustuva hinnoittelu suistuu usein ns. kamreerihinnoitteluksi.
Insinööri sortuu saivartelemaan ja laskemaan sentin sadasosan tieteellisellä tarkkuudella hintoja, joita on vaikea viestiä ymmärrettävästi edes omille myyjille, saati sitten asiakkaille tai kumppaneille.
Kamreeri- tai saivarteluhinnoittelu harhauttaa asiantuntijan ajattelemaan usein, ettei palvelun tuotteistaminen ole mahdollista.
Hinnoittelumalli korostaa sitä, että jokainen asiakas on erilainen. Silloin palvelun paketointi tai vakiointi alkaa tuntua etenkin ratkaisumyyntiin tottuneesta asiantuntijasta vaikealta, koska se pakottaisi kaikki asiakkaat samaan muottiin.
Viisaampaa olisikin hinnoitella ratkaisu niin selkeästi, että ostaja ja myyjä hahmottaisi hinnan kertasilmäyksellä. Jokaisen toimituksen ei tarvitse olla yhtä kannattava. Se riittää, että palvelun kate on keskimäärin riittävä.
