
Pitsanpaistajan kirous
Alun perin Maija oli armoitettu kotikokki. Hän loihti lietensä ääressä mahtavaa apetta. Ystävät ja sukulaiset ahmivat. Napa paukkui ja naama kiilsi. Lopulta eräs vieraista meni

Alun perin Maija oli armoitettu kotikokki. Hän loihti lietensä ääressä mahtavaa apetta. Ystävät ja sukulaiset ahmivat. Napa paukkui ja naama kiilsi. Lopulta eräs vieraista meni

Bilia vaihtoi autooni kesärenkaat aamupäivällä. Olen kehunut putiikin palvelua ennenkin. Kaikki sujui hienosti jälleen. Ainoa ongelma asiassa on se, että Bilian renkaanvaihtopalvelu on aivan paska

Jostain syystä olen saanut muutamassa päivässä monta hätäviestiä. Yrittäjät kyselevät, voisinko auttaa. Liiketoiminta kuulemma piiputtaa. Miten yrityksestä saisi kannattavan? Olen joskus sortunut ja karauttanut paikalle. Yleensä

Moni kääntyi jo ovelta, kun näki tilanteen. Jono mutkitteli niin kauas, ettei sen toista päätä näkynyt. Lapset itkivät kuumissaan. Aikuiset lohduttivat, että enää kolme varttia.

Luin eilen tuoreimmasta Inc-lehdestä kiinnostavan haastattelun. Jon Oringer on koodari, joka perusti useimmille markkinoijille tutun Shutterstock-kuvapankin vuonna 2003. Tuo yhden miehen voimin käynnistynyt firma näyttää

Jostain on putkahtanut jumalallinen ilmoitus, että kunkin firman on julkaistava viisi tärkeintä arvoaan. Asiakkaani pyysikin, että pusertaisin heidän arvohumppansa tulokset selkokielisiksi. Kerroin tilaajalle ilouutisen. Työ

Päälliköksi kutsutaan ihmistä, joka tekee asioita oikein. Johtaja sen sijaan tekee oikeita asioita. Jämerän johtajan esimerkkiä näytti tällä kertaa Jason Fried. Fried on kokoonsa nähden

Ystäväni osti spinning-pyörän kellariinsa. Siellä hän nyt vispaa pimeät talvikuukaudet. Olen itsekin harkinnut monesti samaa. Kuitenkin olen päätynyt siihen, että käyn mieluummin polkemassa kuntosalilla. Siis

Vaimoni piipahti Vepsäläisellä. Hiljaista oli. Kolme myyjää nakutteli koneitaan tiskin takana. Somessa ilmeisesti riitti sutinaa. Parempi puoliskoni kysyi, missä hän voisi tutustua putiikin mattovalikoimaan. Yksi

Juhana Torkki on taas ahkeroinut. Perjantaina posti kiikutti pöydälleni hänen upouuden kirjansa Tarinan valta. Torkki pohtii (aina yhtä) ajankohtaista aihetta: mikä otus se tarina oikeastaan

Olet varmasti törmännyt iltalenkilläsi koiranomistajaan, jonka verenhimoinen hurtta ampaisee hyökkäykseen. Mitä kuolaavan elukan emäntä tai isäntä huutaa ensimmäiseksi? Hän tietenkin hekottelee, ettei hampaat irvessä sinua

Vietän toimistopäivää. Jos olisin kiltti joopajoo-mies, työlistani näyttäisi tältä: Allekirjoittaisin palvelusopimuksen, joka alkaa 12 kuukauden määräaikaisella jaksolla. Tosin haluaisin sataprosenttisen hintatakuun ja sekunnin irtisanomisajan. Vastaisin

Politiikan toimittaja Juha-Pekka Raeste kirjoitti eilen (HS 2.12.2013) demareista ja vastapuolen populisteista. Hurmahenkisiä oikeistohihhuleita pelästyneet saattavat sännätä äänestämään SDP:tä eurovaaleissa. Toisin sanottuna Jutta Urpilaisen kannattaisi lähettää

Paavo lähetti vinkin. Ylen Strada-ohjelmassa oli käsitelty kiinnostavaa aihetta: Pitäisikö huonosta kulttuurituotteesta saada rahat takaisin? Toimittaja Ivan Puopolo kysyi hyvän kysymyksen. Miksi teatteri tai elokuvateatteri

Kauppalehdessä oli eilen (21.11.2013) mainio reportaasi ”McDonald’s opettaa työelämää”. Juttuun oli kerätty muun muassa sikermä entisten mäkkäriläisten muistoja. Tässä yksi hauskimmista: ”Monet työntekijät ihmettelivät minulle,
Johtaminen koostuu seitsemästä työvaiheesta. Tehtävä on periaatteessa yksinkertainen. Käytännössä johtajan työ on yksi maailman vaikeimmista. Siksi parhaiden johtajien vuosipalkat nousevat Suomessakin miljooniin.
Kestävä päätös ei synny umpiossa arpomalla. Fiksu johtaja on utelias tiedustelija. Lähteinä toimivat asiakkaat, työntekijät, kollegat, esimiehet, kilpailijat, viranomaiset, poliitikot, etujärjestöt, tiedotusvälineet, kirjat, ammattijulkaisut, sosiaalinen media jne.
Kaikki vihaavat esimiehiä, jotka eivät osaa päättää. Huonokin päätös on usein parempi kuin ei päätöstä lainkaan.
Työntekijä kaipaa päätösten perusteluja. Mitä päätös tarkoittaa hänelle? Mikä muuttuu? Henkilöstön yleisimmät purnaukset kumpuavat esimiesten onnettomista viestintätaidoista:
Liian usein esimies luottaa yksittäiseen sähköpostiviestiinsä.
Todellisuudessa johtaminen edellyttää jatkuvaa jankuttamista.
Yksinkertaisiakin viestejä on toistettava päivästä ja viikosta toiseen, jotta edes osa työntekijöistä sisäistäisi ne.
Johtajan on maltettava purkaa päätöksensä konkreettisiksi tehtäviksi ja delegoida ne alaisilleen.
Moni johtaja ei uskalla kieltäytyä, kun alainen delegoi tehtävän takaisin pomolleen. Johtajasta tulee pullonkaula. Hänen pitäisikin palauttaa delegoivat alaisensa ruotuun ja muistuttaa, mistä heille palkkaa maksetaan.
Johtajan on autettava alaisiaan niin, että he selviävät tehtävistään. Se ei silti tarkoita, että hänen pitäisi puuttua alaistensa töiden yksityiskohtiin.
Nykyaikainen johtaminen on usein paapomista. Johtaja pelkää, että edellyttäminen on epäkohteliasta. Lisäksi hän välttelee alainen-sanaa ja keksii sille hempeitä kiertoilmaisuja.
Todellisuudessa työntekijää hämmentää, jos esimies ei edellytä mitään. Tulokset tuntuvat olevan pomolle yhdentekeviä.
Päivittäinen kannustava ja korjaava palaute on johtajan tärkeimpiä työvälineitä. Toki kehuminen on helpompaa kuin kritiikki. Silti esimiehen tulisi puhua suoraan myös surkeista tuloksista.
Hyvä esimies ei koskaan sorru parjaamaan henkilöä. Hän keskittyy tuloksiin.
Johtaja saattaa kuvitella, että hänen kannattaa suoltaa vain myönteistä palautetta. Mutta sekin on tuhoisaa, jos jokainen näkee, ettei jatkuviin kehuihin ole aihetta.