Hesari kirjoitti hiljattain (20.9.2014), että ravintola-ala suunnittelee uutta sakkoa. Asiakas saisi maksaa muutaman kympin siitä, jos hän jättää pöytävarauksensa perumatta. Yli kymmenen hengen varaus pitäisi
Kuulin kuolevan Martelan viimeisen korahduksen viikko sitten. Firma oli sähköpostittanut epätoivoisen avunpyyntönsä. Liikutuin tutkaani osuneesta orvosta anomuksesta niin paljon, että lähetin vastaukseksi ostosignaalin heti. Olisin tilannut niin hyvän
Piipahdin tänään myyntikäynnillä isossa lakitoimistossa. Kohta naputtelen sinne tarjoukseni tuotteistusvalmennuksesta. Eräs johtajista kuvasi elävästi, miten alan konkarit esiintyvät seminaareissa ja alan muissa pippaloissa. He paasaavat kollegoilleen hyvin
Tietokirjailija, tekniikan tohtori ja entinen vihreiden kansanedustaja Eero Paloheimo kirjoitti kymmenisen vuotta sitten sarjan oivia kolumneja Taloussanomiin. Törmäsin niihin, kun tallensin kesällä arkistojani Evernoten hellään huomaan. Erityisen ajankohtaiselta
– Tuossa taustalla näkyvä rakennus on Itellan lajittelukeskus. Sen työntekijät marssivat työpaikaltaan yllättäen keskiviikkoiltana. Tässä vieressäni on pääluottamusmies Aimo Hankala, hyvää päivää. – No hyvää päivää
Taitava espoolainen parturini Jari Koivisto kokeili pari vuotta sitten Groupon-kampanjaa. Parisataa asiakasta sai kampauksensa tai hiustenleikkuunsa roimasti alennettuun hintaan. Grouponin myyjä perusteli alennuskuponkejaan niin, että
Sain kevään aikana postia monelta akateemiselta työttömältä. He olivat yleensä juuri niitä, jotka väittävät joutuneensa ikärasismin uhreiksi. Yli 50-vuotiaita ei kuulemma enää kukaan palkkaa. Väitän,
Marssin alkuviikosta Fonectan aulaan Länsi-Pasilassa. Oli tuotteistusprojektimme loppukatselmuksen aika. Pohdimme kotvan sitä, miksi suomalainen johtaja suhtautuu testaamiseen niin nihkeästi. Testaamisella tarkoitan sitä, että yllättävän harvat ovat kiinnostuneita vaikkapa
Suomi on ajautumassa äärioikealle. Kohta kaduillamme kaikuu fasistisaappaiden kopse. Kommarit ja muut ensimmäisenä muuria vasten ammuttavat jonottavat jo ruotsinlaivoille. Ainakin itselleni syntyy tällainen mielikuva, kun luen toimittajien
Retoriikan kesäkoulu kuuluu jokaisen puhetaidosta kiinnostuneen pakolliseen ohjelmaan. Reissusta Hämeenlinnan Verkatehtaalle on selvästi tulossa jonkinlainen toistuva kevätkauden päätös. Vain suvivirsi jäi puuttumaan. Estradille loikkasi toinen toistaan
Sain postia asiakkaaltani, joka tarjoaa upeita kokoustilojaan vuokrattavaksi. Paikka sopisi esimerkiksi tuotteiden julkistamiseen. Pakettiin saa myös tarjoilut ja muita palveluja. Tuolla asiantuntijayrityksellä ei sinänsä ole mitään
Päristelin Länsiväylää punaisella Peugeot 405 -työsuhdeautollani joskus alkuvuodesta 1994. Radion olin pultannut pysyvästi taajuudelle 96,2 MHz. Eetteriin putkahti kiinnostava reklaami. Hyvät, pahat ja rumat -ohjelman tähti Jari
Kauppalehti kirjoitti maanantaina (5.5.2014) kansainvälisen konsulttifirman tekemästä tutkimuksesta. Sen mukaan tilanne on Suomessa erityisen heikko. Nainen yltää pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi aniharvoin. Aalto EE:n MBA-ohjelmista vastaava johtaja
Hortoilin helteisen huoltoaseman pihalla viime kesänä. Törmäsin entiseen rynnäkköryhmämme tuotteistajaan. Kutsumme häntä kavereiden kesken Proffaksi. Tero Vuorinen on nimittäin paitsi kokenut yrittäjä, myös Vaasan yliopiston johtamisen yksikön
Haastattelen työnhakijoita toisinaan. Jos vieraani myöhästyy, käännytän hänet jo tuulikaapista kotiinsa. Toivotan mukavaa loppuelämää. Tyly käytökseni johtuu siitä, että tutkaani osui jäävuoren huippu. Jos näen
Johtaminen koostuu seitsemästä työvaiheesta. Tehtävä on periaatteessa yksinkertainen. Käytännössä johtajan työ on yksi maailman vaikeimmista. Siksi parhaiden johtajien vuosipalkat nousevat Suomessakin miljooniin.
Kestävä päätös ei synny umpiossa arpomalla. Fiksu johtaja on utelias tiedustelija. Lähteinä toimivat asiakkaat, työntekijät, kollegat, esimiehet, kilpailijat, viranomaiset, poliitikot, etujärjestöt, tiedotusvälineet, kirjat, ammattijulkaisut, sosiaalinen media jne.
Kaikki vihaavat esimiehiä, jotka eivät osaa päättää. Huonokin päätös on usein parempi kuin ei päätöstä lainkaan.
Työntekijä kaipaa päätösten perusteluja. Mitä päätös tarkoittaa hänelle? Mikä muuttuu? Henkilöstön yleisimmät purnaukset kumpuavat esimiesten onnettomista viestintätaidoista:
Liian usein esimies luottaa yksittäiseen sähköpostiviestiinsä.
Todellisuudessa johtaminen edellyttää jatkuvaa jankuttamista.
Yksinkertaisiakin viestejä on toistettava päivästä ja viikosta toiseen, jotta edes osa työntekijöistä sisäistäisi ne.
Johtajan on maltettava purkaa päätöksensä konkreettisiksi tehtäviksi ja delegoida ne alaisilleen.
Moni johtaja ei uskalla kieltäytyä, kun alainen delegoi tehtävän takaisin pomolleen. Johtajasta tulee pullonkaula. Hänen pitäisikin palauttaa delegoivat alaisensa ruotuun ja muistuttaa, mistä heille palkkaa maksetaan.
Johtajan on autettava alaisiaan niin, että he selviävät tehtävistään. Se ei silti tarkoita, että hänen pitäisi puuttua alaistensa töiden yksityiskohtiin.
Nykyaikainen johtaminen on usein paapomista. Johtaja pelkää, että edellyttäminen on epäkohteliasta. Lisäksi hän välttelee alainen-sanaa ja keksii sille hempeitä kiertoilmaisuja.
Todellisuudessa työntekijää hämmentää, jos esimies ei edellytä mitään. Tulokset tuntuvat olevan pomolle yhdentekeviä.
Päivittäinen kannustava ja korjaava palaute on johtajan tärkeimpiä työvälineitä. Toki kehuminen on helpompaa kuin kritiikki. Silti esimiehen tulisi puhua suoraan myös surkeista tuloksista.
Hyvä esimies ei koskaan sorru parjaamaan henkilöä. Hän keskittyy tuloksiin.
Johtaja saattaa kuvitella, että hänen kannattaa suoltaa vain myönteistä palautetta. Mutta sekin on tuhoisaa, jos jokainen näkee, ettei jatkuviin kehuihin ole aihetta.
